Juhannusfiiliksiä

Juhannus vietettiin koko perheen voimin Lopella tuttujen mökillä. Väkeä oli paljon, mutta meno kuitenkin ihan koiraystävällistä :) Viivi joutui olemaan narun jatkeena koko viikonlopun, ettei olisi lähtenyt miehiin kesken kaiken. Ihmeen hyvin se siinä malttoi olla, eikä suuremmin protestoinut kohtaloaan. Atte oli aivan varma, että hihnat ja pannat katkeilee kun Viivi pistää ranttaliksi, mutta höpsis, osaahan se nyt sen verran käyttäytyä!

Uimassa käytiin monta kertaa ja onhan se nyt hieman hullu. Olisi uinut ihan loputtomiin ja kun en enää suostunut heittämään sille dummya niin lähti sitten hyvin päättäväisesti noutamaan kaukana ollutta verkkomerkkiä. Koko laiturillinen ihmisiä yrittää saada sen kääntymään takaisin, mutta pakko oli muutamaan kertaan tökkiä styrokspalloa ennen kuin uskoi että varmaan viisaampaa uida takaisin rannalle. Saas nähdä koituuko sen uinti-innosta vielä ongelmia...eipä olisi ensimmäinen labbis joka pitää hakea veneellä järvestä, kun muuten ei tule pois.

Noin muuten sitten...olen miettynyt blogin kohtaloa nyt kun Viivistä tuli mammakoira. Aion kyllä jatkossakin kirjoittaa Viivin kuulumisia, mutta taidan siirtää tämän osaksi omien koirieni blogia niin ei tarvitse moneen paikkaan kirjoitella. Teen sinne Viiville oman kategorian ja näin on helppo lukea ainoastaan ne Viivin jutut jos muu ei kiinnosta :) Etenkin sitten riittänee kerrottavaa kun on ensimmäisen pentueen vuoro. Käykääpä siis jatkossa seuraamassa Viivin kuulumisia osoitteessa http://hurmaaja.blogspot.fi/

Kiitos ja kumarrus näin kuvien myötä kaikille lukijoille!

Viivistä siitosnarttu!!

Nyt se sitten selvisi. Ei tullut Viivistä opaskoiraa, vaan Viivistä tulikin siitosnarttu <3 Tarkoittaa siis sitä että se jää tänne meille nyt lopullisesti asumaan. Se on edelleen opaskoirakoulun koira ja tekee tulevaisuudessa 3-4 pentuetta joista toivottavasti saadaan monenmonta pientä opaskoiranalkua!

Pieni rakas Viivi :)

Se juoksee!

Jeee, nyt on Viivistäkin tullut iso tyttö! Se aloitti hoidossa ollessaan ensimmäiset juoksunsa. Jo oli aikakin :D

Viikko hoidossa oli mennyt paremmin kuin hyvin ja hyvä että sain sen takaisin kotiin kun olivat niin kiintyneet taas Viiviin :) Hyvä että oli osannut olla nätisti. Oli uinutkin ahkerasti ja uidessaan kuulemma roikkuu Unnan korvassa kiinni. Reilu meininki...

Kuvapäivitystä

Pitäähän sitä välillä laittaa kuviakin jakoon, niin tiedätte miltä Viivi tätänykyä näyttää :)

Grillausapulainen :)

Kaverikuva Hurma beauceronin kanssa :)

Kokovartaloposeeraus ;)

Söpö sirrisilmä :)

Uimassa!

Käytiin koko poppoon kanssa uimassa illalla ja plumps vaan, sanoi Viivi kun veteen sukelsi :) Siitä kuoriutui melkoinen vesipeto ja ui ihan itsekseen lenkkejä. Oppi heti oikean tekniikankin. Hauskaa oli ja pakko päästä uudelleen pian.

Sunnuntaina Viivi menee viikoksi Terhille hiitoon kun lähden työreissuun Lappiin.

Nemi-äipälle lisää tulevaisuuden toivoja!

Viivin emä pyöräytti peräti 9 pentua maailmaan eilen! Aivan mahtavaa, toivotaan että niistä tulee yhtä hienoja oppaan alkuja kun V-pennuista :)

Viivissä kyllä silmä lepää...ainakin minun silmäni :D Joku näyttelytuomari voisi olla aika rankastikin eri mieltä kanssani. Se on niin kaunis pieni koiralapsi. Sopivan sutjakka, muttei kuitenkaan ihan silakkamallia. Karva on taas hyvässä kunnossa kun sai talviturkin karistettua ja lihaksia alkaa pilkistää metsälenkkien ansiosta. Sen rallittelua voisi katsella vaikka kuinka kauan :)

Se on kesä nyt...

...ja koirilla avoimet ovet. Saavat leikkiä mielin määrin ulkona takapihalla :) Viivin tassu on kokonaan parantunut ja se on päässyt taas metsälenkeillekin mukaan. Ja kyllä se juoksee! En ymmärrä miten se pystyy painelemaan sellaista vauhtia ja hallitsemaan itsensä. Kun se nyt vaan ei ole maailman ketterin koira :D

Tämä on nyt taas tällaista blogin täytettä, mutta Viivin vankka fanijoukko alkoi jo hätistellä, kun ei päivityksiä kuulu. Kiva, että lukijoita riittää. Töissä on melkoista haipakkaa näin luovutuskurssin aikaan, niin tuppaa kaikki ylimääräinen jäämään. Illalla vaan pakolliset koirien lenkitykset ja loppuaika sohvalla raatona :) Kohta alkaa onneksi kesäloma, niin jo riittää aikaa omillekin nelijalkaisille.

Viivi on vankistunut melkoisesti viime aikoina. Välillä katson, että onpas se pulskistunut, mutta kyllä se taitaa olla ihan iän tuomaa massaa, eikä suinkaan sitä labbikselle melko tavallista läskiä :) Lihaksetkin alkavat löytyä, kiitos ahkeran metsälenkkeilyn. Hurma-pentukin toimii varsin tehokkaana personal trainerina...

Ensi viikolla Viivi pakkaa taas tavaransa ja menee viikoksi hoitoon Terhille kun itse lähden työmatkalle. Toivotaan että se osaa käyttäytyä :)

Parempia uutisia...

Viivi vietti pari päivää tarhalla, niin sai rauhassa parannella tassuaan. Ekan illan se oli niin kipeä että oltiin varmoja että on murtunut. Seuraavana aamuna se oli kuitenkin jo huomattavasi parempi, eikä sitä sitten edes kuvattu. Nyt se on ollut täällä kotona eikä onnu enää juurikaan. Pidän sen erillään muista koirista, kun muuten se rallaisi hulluna Hurman kanssa :) Mutta loistavaa että taidettiin selvitä nyrjähdyksellä tms. Rauhassa otetaan nyt hetken aikaa ja vähitellen aletaan liikkumaan. Ei meinaa Viivin polla kestää toimettomuutta. Tarhallakin se kerran karkasi häkistään ja juoksi ympäri tarhaa, tassusta viis :D

On se vaan niin rakas. Ihanaa että on taas kotosalla, vaikka epätietoisuudessa eläminen jatkuukin vielä...tiedä sitten kuinka kauan :p

Surkeita uutisia :(

Viivi loukkasi eilen jalkansa pahasti. Se oli tänä aamuna ihan kolmijalkainen ja tassu turvoksissa. Eilen se hepuloi melko railakkaasti ulkona ja pari kertaa veti kylkimyyryä pihassa. Ilmeisesti siinä sitten sattunut pahemmin, vaikka ei se kyllä mitään vinkaissut tai muutakaan. Illalla se muutaman kerran kevensi jalkaansa ja sanoin Atelle että pitää seurata. Mutta aamulla se sitten ei enää astunut ollenkaan tassulle vaan piti sitä ihan käppyrässä. Siinä kopeloidessani sitä se jopa murisi muutamaan otteeseen kun kävi niin kipeää :(  Se on varmasti tosi kipeä, koska Viivillähän ei normaalisti tunnu tuntoaistia edes olevan....

Jätin sen tarhalle yöksi, koska luonnollisestikin sen pitää olla levossa ja meillä se ei kyllä onnistu tai ainakin Viivi joutuisi olemaan muusta sakista erillään. Eläinlääkäri oli onneksi tänään paikalla ja katsoi tassun sekä antoi kipulääkityksen. Huomenna tassu kuvataan, jos ei näytä menneen yhtään paremmaksi. Kahta varvasta se aristi eniten, joten voi olla että jotain murtumaakin sieltä löytyy :(

Voi pientä reppanaa, tuli kyllä niin surku sen puolesta :(  Toivotaan että paranee nopeasti kuntoon!

Painoa 24 kg.

Ei mitään uutta täällä...

Viivillä on testit nyt loppuneet, tai ainakin tauolla. Palaverissa päätyivät suosittelemaan sitä siitosnartuksi yhdessä toisen nartun kanssa. Jompikumpi siis siihen hommaan valitaan, mutta jännitys taitaa jatkua vielä jonkin aikaa :) Jotenkin mulla on sellainen kutina että tämä lopullisen valinnan tekevä henkilö näkisi Viivin mieluummin lahjakkaana opaskoirana, mutta saapa nähdä. Minäkin näkisin Viivin oikein mielelläni oppaana tärkeässä hommassa, mutta toisaalta näen minä sen hyvin mieluusti myös oman sohvani nurkassa makoilemassa ja taas toisaalta mammakoirana, joka olisi takuulla myös Viivin unelmapesti ;) Sellaisella rakkaudella se tuota meidän Hurma-pentua leikittää! Vielä siis riittää jännitettävää tuleville päiville. Viivi saa sentään ainakin hetkellisesti jäädä päivisin kotiin nukkumaan, mutta voi olla tosiaan, että sen testailut jatkuvat vielä myöhemmin.

Viivin äiti ultrattiin eilen ja tiineeksi todettiin. Ihan mahtavaa, että saadaan lisää huippuluokan lapsosia ;) Pentuja onkin luvassa lähiaikoina paljon...kohta käy melkoinen kuhina tarhan pentuosastolla!

Viimeinen rutistus

Viivi oli koko viikonlopun ihan puolikuollut. Nukkui koko ajan ja kuorsaus kuului kauas :) Tänään sitten jatkettiin akut ladattuna testejä ja aamupäivän aikana tuli työkaverilta soitto että Viivi oli mennyt tosi hienosti. Jee, oma itsensä siis :) Kuvailujen perusteella lenkki oli mennyt ihan Viivin tasoisesti, eikä mikään yllättänyt mua. Autossakin oli osannut paremmin odottaa eikä  syöksynyt heti ulos yli-innokkaana oppilaana. Huomenna meillä on palaveri jossa varmaan joidenkin koirien kohtalo lyödään lukkoon, mutta osan kohtalo jäänee edelleen odottamaan lopullista varmistusta. Katsotaan mihin poppooseen Vimps kuuluu...

Eilen käytiin mun vanhemmillani ja voi sitä riemua kun piha oli sulanut ja koirat pääsivät kaasuttelemaan täysillä :D Pallokin löytyi ja shhhh, älkää kertoko kenellekään tästä kielletystä riemusta. Eihän toi edes ole pallo vaan lättänä nahkakasa ;)

Lähti vähän lapasesta ;)

Hurma repii korvasta kun muuten ei pallo irtoa...eikä muuten irtoa tämänkään jälkeen ;)

Viivi on vähän väsynyt :D

Voihan kakara :)

Viivin testiviikko loppui vähän mollivoittoisesti. Testaaja vaihtui ja tänään oli taas pöllöilty. Se oli vetänyt liikaa valjaissa ja ei ollut suostunut oikein kunnolliseen yhteistyöhön. Lopuksi oli mennyt vähän paremmin kuitenkin. Kuulemma ihan kakara vielä ja onhan se tietysti joo. Ja sillä ei ole edelleenkään ollut edes niitä juoksuja joiden jälkeen voisi olettaa pientä aikuistumista :)

On tämä vaan yllätyksellistä tämä koirien kanssa touhuaminen. En olisi voinut ikipäivänä kuvitella että se tuolla lailla pönttöilee! Niin se vaan koiraa muuttaa kun ei ole tuttu ihmien narun päässä ja tulee uusia juttuja eteen. Tosi usein näitä juttuja tulee joka testeissä; hoitoperhe on aivan varma että läpi menee tai toisaalta että tuosta hullusta ei ikinä tule opasta. Ja yllätys on suuri kun meidän mielipiteemme on ihan päinvastainen :) Samoin tarhan henkilökunta saattaa pitää jotain koiraa ihan toivottomana tapauksena, kun taas kouluttajien mielestä koira on ihan huippuyksilö...ja taas toisinpäin.

Nyt me sulatellaan pönttöilyjä viikonloppu ja startataan taas ensi viikolla testien kimppuun. Viimenen rutistus vielä! Jospa se Viivinkin petraa seuraavalla lenkillä kun teki tuttavuutta ensin kouluttajan kanssa. Toivotaan parasta!

Saunakoira

Testikoiran elämä on rankkaa ja kun muut kokelaat yöpyvät kotioloihin verrattuna varsin tylsissä kopeissa, niin Viivipä rentoutuu niidenkin edestä...saunomalla ylälauteilla ihan viimesen päälle. Sai ihan houkutella alas kun löylyt näytti kelpaavan :) Ei se ennen oo innostunut lauteille kapuamaan vaikka ovella onkin käynyt ihmettelemässä. Olisi tullut vielä uudelleenkin mutta sen verran ahdasta siellä on, että joutui tyytymään vain yhteen kertaan.

Tänään Viivi oli saanut retkeillä ihan urakalla ja varsin mukavan kuuloisesti sillä oli tänään mennyt. Ehkä jopa vähän nousujohdanteisesti siis etenee testit. Toiset tuppaavat petraamaan kun saavat jutun juonesta kiinni kun taas toisilla homma lähtee jyrkästi alamäkeen vaikka alku on ollut lupaava. Siksi näitä testejä onkin syytä jatkaa pidemmän aikaa ja toisaalta jotkut koirat jäävät "tarkkikselle", eli periaatteessa menevät kouluttajalle koulutusryhmään normaalisti. Jos homma etenee niin koulutus jatkuu, mutta jos näyttää että asiat junnaavat paikallaan tai tulee takapakki, laitetaan koira joko kotiin kasvamaan tai hylätään kokonaan.

Odotellaan jännityksellä testien loppurutistusta :)

Sisätesti

Tänään Viivillä oli se samainen sisätesti jossa se on ollut kaksi kertaa aiemminkin. Se meni todella Viivimäisesti, eikä mitään ylläreitä tullut. Todella paljon samaa kuin edellisessä testissä. Alkoi oikein naurattaa kun sivusta seurasin ja kotona kun katsoin molemmat videot läpi, niin jopa yksi sijaistoimintorapsuttekukin tulee täsmälleen samassa kohdassa :) Hyvä Viivi, ei tarvinnut hoitoperheenä yhtään hävetä. Nuuskiminen on sen suurin ongelma ja haistelu on koko pentueessa aika vahvaa. Viivilläkin menee Miiran mukaan herkästi haisteluksi kun vähän väsyy ja keskittyminen repsahtaa. En jaksanut tehdä videopätkää, koska eipä siinä tosiaan juuri mitään uutta ja ihmeellistä ollut.

Uusi koiranpentukin tänne kotiin tupsahti lauantaina. Viivi on varsinainen äitihahmo ja hyysää pentua vähän turhankin paljon. Nätisti leikkivät, mutta koska kokoeroa on niin reippaasti, saa jatkuvasti rajoittaa ettei mene liiaksi riehumiseksi.

Testikuulumisia

Viivin testit eivät suinkaan alkaneet niinkuin Strömsössä on tapana, vaan se hurmasi testaajaansa mm. karkaamalla autosta parkkihalliin :) Nyt parina viime päivänä se on kyllä kovasti pyrkinyt paikkaamaan tilannetta ja käyttäytynyt jo astetta siivommin! Hyvin sillä on mennyt, vaikka onkin ilmeisesti vähän jännittänyt vieraan ihmisen matkassa. Mitään pelkoja sillä ei ole ilmennyt ja häntä heiluen pistellyt menemään. Sen tarkempaa raporttia mullakaan ei vielä ole, mutta mitä ilmeisimmin mitään ylläreitä ei ole tullut :) Uhkasivat jopa tuupata mut palaverista pihalle kun Viiviä käsitellään...pelkäävät varmaan että alan esittämään väliin omia kommenttejani :D

Tänään oli se päivä kun olisi helposti voinut hylkääntyä. Aamulla paukkutesti ja iltapäivällä luustokuvaus ja silmäpeilaus. Paukut kirkkaasti läpi ja niistä ei kukaan muukaan hylkääntynyt. Muutama joutuu vielä uusimaan kyseisen osion ensi viikolla. Terveystarkeissa Viivi sai puhtaat paperit, eli sekin puoli priimaa. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0 eli molemmissa parhaat mahdolliset. Silmissä oli vähän vinksottavia ripsiä, josta tuli merkintä mutta se ei vaikuta mitenkään normielämään. Muiden koirien tuloksista ei ole tietoa tässä vaiheessa. Jos koira on luustoltaan risa, siitä lähtee kyllä hoitoperheelle tieto.

Näillä siis mennään ja väitänpä että Viivin on enää kovin vaikea välttää opaskoiran uraa. Ellei sitten mammakoiraksi päädy. Mutta vaikea uskoa että se enää kotikoiraksi päätyisi. JEE :) Mahtava Viivi!!

Mainitaanpa vielä että painoa 22,6 kg.

Viikonloppufiilikset

Näin sitä ollaan tultu viimeiseen viikonloppuun ennen soveltuvuustestejä. Käsittämätöntä minne tämä vuosi on hurahtanut! Ja miten paljon ihania asioita se on pitänyt sisällään :) Meillehän nämä maanantaina alkavat testit eivät sinänsä ole mikään suuri muutos elämään, koska Viivihän tulee asumaan illat täällä meillä vielä koulutusaikanaankin, aina kurssitukseen asti. Mutta muille hoitoperheille tämä voi olla hetkeen viimeinen viikonloppu yhdessä rakkaan karvapalleron kanssa.

Maanantaina Viivi pääsee muiden pentujen tapaan terveystarkastukseen, punnitukseen ja rokotuksille. Ehkäpä joku kouluttajista ehtii sen kanssa ensimmäiselle testilenkillekin jo iltapäivästä. Voin vain kuvitella sen jännityksen mikä monilla hoitoperheillä on, koirista nyt puhumattakaan. Itse tiedän nämä kuviot ja kuulen heti tuoreeltaan miten Vimpsillä on mennyt. Hoitoperheet kärvistelevät parikin viikkoa, jos malttavat olla soittamatta väliaikatietoja. Koirille tarhaelämä on alkuun varmasti jännittävää, vaikka pieniä aikoja siellä ovatkin jo viettäneet. Paljon uusia ihmisiä ja juttuja. Vimpsille tämä kaikki on tuttua puuhaa. Pääsen Viivin kanssa siis helpolla ja silti jännittää! :D

Lykkyä pyttyyn kaikille testikoirille ja tsemppiä hoitoperheille. Kohta ei enää tarvitse elää epätietoisuudessa.

Kevät tulee ja karvat lähtee!

Tässä imuroinnin jälkeen tuskailin, että on se kumma kun kämppä näyttää 10 minuutin jälkeen ihan yhtä kamalalta kuin ennen imurointia ja totesin että taitaa olla aika tehdä koirille vähän perusteellisempi harjaus. Ja kyllähän sitä karvaa irtoskin sitten ihan kiitettävästi :) Julistan siis täten Viivin ensimmäisen karvanlähdön alkaneeksi!

Treffit Turussa

Käytiin Viivin kanssa tänään päiväreissulla Turussa moikkamassa lancashire heeler Lissua :) Poikkeuksellisesti sisällä sai leikkiä, kun Lissulla oli juoksut eikä ulkona vapaana pitäminen tuntunut järin fiksulta idealta ;) Välillä meno lähti ihan lapasesta etenkin aluksi ja siihen kyllä puututtiin...ihan jo senkin takia että olis tullut kovin kalliiksi ostaa Helille esim. uusi telkkari. Hienosti Viivi osasi taas olla vaikka kaveri olikin minikokoa siihen verrattuna. Alla olevassa videossa Lissu näyttää söpöltä ja viattomalta koiralapselta, mutta osasi varsin kiitettävästi roikkua korvassa, äristä ja kiusata Viiviä. Viivi oli välillä jo ihan hätää kärsimässä, joka on kyllä harvinaista. Hyvää harjoitusta kun kohta se pentukoira roikkuu koko ajan Vimpsin poskinahassa.

VIDEO

Autopesu :)

Viivi pääsi eilen autopesuun ja vähänkö oli jännää :D Se seurasi hyyyyvin tarkasti pesuvaiheita, taisi olla labradorin linnanmäki. Välillä piti vähän säikähtääkin kun rätit meinasi tulla ikkunasta sisälle ;)

Tämä viikko ollaan lomailtu ja jatketaan laiskottelua pääsiäisen yli. Sen jälkeen alkaakin sitten testiviikko olemaan ovella. Melko hurjaa. Alkaa jo ihan tosissaan jännittämään! Viivi aloittaa varmaan juoksunsakin samaan aikaan, kun niitä ei ole vieläkään kuulunut eikä näkynyt.

Perjantaina ohjelmassa on visiitti Turkuun ja treffit heelerityttö Lissun kanssa, jonka Viivi on pariin otteeseen treffannut pienempänä. Saas nähdä laittaako Lissu Viivin kuriin ja järjestykseen pienestä koostaan huolimatta :)

Paluu arkeen

Nyt on ainakin hetkeksi tilanne asettunut normaaleihin rutiineihin. Ei tiedossa olevia hoitokoiria tai tarhajaksoja odotettavissa. Vimps oli ollut tosi nätisti tarhalla ja sai olla saman ikäisen Unan kanssa koko viikonlopun yhdessä. Viikonloppuna Viivi sai myös kennelyskää vastaan KC nenäsumutteen. Testejä odotellessa siis. Testiviikolla tilanne taas muuttuu muutenkin kun sillä viikolla uusi pentu astelee taloon. Toivottavasti siihen saakka saadaan elellä mahdollisimman tylsää aikaa, niin on patterit ladattuna kevättä ja pentukoiraa varten :)

Onnea rakas Viivi!

Niin se pieni labbislapsi täytti jo kokonaista yhden vuoden :) Maailman paras Vimps <3 Onnea myös sisaruksille. Hieno pentue ja toivotaan että moni niistä nähdään tulevaisuudessa oppaina tai jatkamassa sukuaan.

Meillä oli Viivin paras kaveri Unna hoidossa koko viikon. Kerrassaan hyvin meni kaksikon (ja Myytin) yhteiselo. Osasivat olla rauhassa sisällä ja lenkillä kulkivat nätisti. Päivisin saivat pienen leikkituokion koulun tarhassa. On se niin viisas lapsi :)

Nyt Viivi joutuikin tarhalle viikonloppuhoitoon ja tietysti mulla on sitä jo nyt ikävä... ;) Sunnuntaina se pääsee onneksi sisarusten kanssa leikkimään, kun U- ja V-pentueet treffaavat koululla.

Synttärisankarin poseeraus :)

Viivi ja Unna juhlafiiliksissä :D

Viikonloppuvieras

Meillä oli viikonloppuna ehkä maailman suloisin vieras. Kymmenen viikkoinen labbislapsi Ruffe. Se on koulun ostopentu ja haettiin se kasvattajan luota koululle perjantaina. Se matkasi tänään Kajaaniin projektikoiraksi opettajan matkassa, eikä ole kiva noin pientä koiraa pitää tarhalla. Se oli kyllä varsin valloittava tapaus, nyt on melkein ikävä sitä :) Olihan se kyllä rasittavakin, niinkuin pennut tuppaa vähän olemaan. Aika kultaa kyllä nopeasti muistot, koska en muistanutkaan millainen vahtiminen siinä on kun pentu tulee taloon. Ja Vimps ei ole vielä vuottakaan :)

Viivi oli aivan mahtava leikkitäti. Siis ihan uskomattoman hyvä, menin ihan sanattomaksi! Jotenkin olin ihan varma että se on liian raju ja saan koko ajan komentaa sitä olemaan nätisti. Ja sitten se olikin ihan mallikelpoinen äitihahmo. Kun Ruffe tuli kohti, se keikahti selälleen ja hellästi tuuppi sitä kuonollaan. Ihana Viivi <3 Tänään leikit jo vähän vauhdittui ja muutamaan otteeseen piti muistuttaa ettei sisällä rallailla.

Myytti oli aluksi ihan näreissään, että mikäs hitto tämä on...ei kai se jää meille? Sen kanssa pitää aina olla vähän tarkkana, kun en ihan ota siitä aina selvää että mitä se meinaa. Kai se vaan pitäs siihenkin alkaa luottamaan kun se osaa näemmä mitottaa ärinänsä oikein mallikkaasti, eikä turhaan pölläyttele pentuja. Sekin sitten toisena päivänä intoutui leikittämään pentua, mutta koska sen leikki kuulostaa ennemminkin tappelulta, niin Ruffe oli vähän kauhuissaan tästä Myytin leikkikosiskelusta :D Sama juttuhan se oli silloin Viivin pentuaikaan, kun kelpin leikistä lähti niin kova ääni että Viiviä hirvitti.

Sidewild Xmas Rudolph "Ruffe"

Aten hellässä huomassa :)

Kännykkäräpsy :)

Hölkällä

Kävin eilen Viivin kanssa ensimmäistä kertaa juoksemassa. Myytti oli taas mukana näyttämässä esimerkkiä. Sanoin Atelle lähtiessäni, että tullaan varmaan aika pian takaisin kun menee hermo ;) Mutta teinihirviö yllätti taas positiivisesti! Se juoksi koko matkan hienosti edellä. Ei se joka hetki vetänyt naru tiukalla, mutta tajusi kyllä että nyt pistetään tassua toisen eteen vähän reippaammin. En haluakaan että näillä normaaleilla hölkkälenkeillä koirat vetää sata lasissa, vaan Myytinkin olen opettanut menemään ravilla. Otin ihan videopätkääkin todistusaineistoksi, että kyllä se oikeesti juoksi siivosti ;) Tosin työkaveri nauroi että mehän kävellään tossa, mut yrittäkää itse juosta reippaasti ja videoida samalla! Höh...

video

Teinikoiran elämää

Kasva isoksi ja viisaaksi, Viivi. Mahdollisimman pian, kiitos! Tänään taas koeteltiin hermoja kun teinikoira rallatteli pitkin pihaa ja vähät välitti mun huuteluistani. Sitten se muuttuukin taas söpöksi ja hurmaavaksi penskaksi heti seuraavassa hetkessä. Noh, voisihan se toki olla hirrrrviöpentu ihan koko ajan, että ehkä en valita. Välillä kyllä myönnän, että kun hoitoperheiltä tulee viestiä miten selvitä mistäkin ongelmasta pennun kanssa, tekisi mieli todeta että jos keksit ratkaisun niin kerro ihmeessä mullekin :D Kyllä voi taas nostaa hattua hoitoperheille ja etenkin niille jotka tekevät tätä vuodesta toiseen ja ovat kasvattaneet useita pentuja oppaiksi. Juuri kun saat sen teinihirviön taltutettua, se lähtee pois. Et pääse juurikaan nauttimaan siitä työn tuloksesta. Ja heti perään seuraava söpö pentu josta kasvaa teinkoira :) Ei voi kuin toivoa, että koiran onnellinen näkövammainen haltija on hoitoperheeseen yhteydessä myöhemmin, eikä suotta säästele kehusanojaan! Ja tässä en nyt suinkaan pidä itselleni ylistyspuhetta, vaikka vähän voin joskus rintaani röyhistelläkin :) Itse olen päässyt varmasti helpommalla kuin moni hoitoperhe.

Viivillä painoa tänään 23,6 kg. Sintti!

Kuvapäivitystä!

Jee, vihdoinkin sain otettua kuvia tänään :) Vimps pääsi leikkimään mm. Unnan kanssa aamulla. Ja oli todella tottelematon koiralapsi...jouduttiin pariin otteeseen keskustelemaan aiheesta kuunnellaanko mua vai ei. Lopputulos saattoi olla että ei kuunnella :D Aaarg, teinikoira!

Kaiken huipuksi meille tulee lisää karvalapsia huhtikuussa. Ainakin syksyyn saakka meillä siis asustelee taas kolme koiraa ja jos Viivi jää meille loisimaan loppuelämäkseen niin johan sitä vipinää riittääkin kahden nuoren koiran kanssa. Tuleva pentu on rodultaan beauceron, kun eihän koti tunnu kodilta ilman beussia ;)

Jos niitä kuvia sitten...

Unna hymyilee vienosti :)

Kumpi on kumpi....

Viivi alimmaisena, niin kuin yleensä

Unna etualalla

Parhaat kaverit <3

Ja taas Vimps alakynnessä. Se taitaa nauttia alimmaisena olosta :)

Kaunokainen 11,5 kk

Tässä painitaankin Pluton kanssa välillä

Hiihtämässä

Käytiin taas hiihtämässä Viivin (ja Myytin) kanssa. Tämä oli siis Vimpsin toka kerta vetojuhtana. Tarkoitus oli että se saisi ensimmäisen kierroksen juosta vapaana, mutta olin pimeässä kuulevinani että koiraladulla oli muitakin. Niinpä se sai aloittaa saman tien vetohommat kun ladulle saakka päästiin. Vähän hirvitti josko olisi tullut kohtaaminen toisen koirakon kanssa, että miten tuo mahtaa irrota lapasesta ;) Mutta ei siellä muita ollutkaan. Sen sijaan hirvitti kyllä se vauhti mikä lähti kelpien ja labradorin pistellessä parastaan! Latu oli tosi luistava ja pimeässä en juurikaan nähnyt eteeni, eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita todellakin ritti vaikka muille jakaa. Viivi sai tänään vetää 2km ja loput kierrokset se juoksi vapaana  ja kelpie sai tehdä työt. Hienosti se jaksoi siellä painella ja jäi vielä varastoonkin energiaa. Hyvin se myös osasi käyttäytyä. Mitä nyt osoittautui pieneksi latukiusaajaksi ja tuuppi Myyttiä jatkuvasti vauhdin hurmassaan. Taisi kostaa kaikki kelpieltä saamansa tuuppimiset, kun kerrankin Myytti oli niiiin tärkeän tehtävän äärellä ettei se ehtinyt pitää pentua kurissa ja nuhteessa :)

Eilen näin ohimennen Viivin veljeä. Sillä oli ihan Viivin pää, mutta muuten se oli kyllä paaaaljon suurempi. Painoikin 32 kg eli melkein 10kg enemmän kuin Vimps. Tosin taisi saada eläinlääkäriltä määräyksen vähän vähentää massaansa. Mutta hauska kyllä nähdä sisaruksia ja harmillista että meiltä jää tuleva pentutapaaminen väliin. Tai multa jää...Viivi on kyllä tarhalla hoidossa :)

Koirapuistoilua

Viivi pääsi keskiviikkona ensimmäistä kertaa elämässään koirapuistoon, kun treffattiin taas Vanjaa Keravalla. Vanja on kokenut puistoilija, eikä Viivillä kestänyt kauaa oppia tavoille ;) Siellä mentiin yhteisen kepin kanssa rinnakkain ja välillä vähän eri suuntiinkin. On niillä kyllä niin omanlaisensa leikit ja ilo silmälle kun nauttivat toistensa seurasta. Kiva oli myös huomata, että vieraisiin koiriin Viivi tutustui rauhallisesti ja asiallisesti eikä vain painanut tohinalla kimppuun. Koululla kun lasken sen tarhaan labbisten seuraan niin silloin mennään eikä meinata eikä paljon tuttavuutta hierota ensin. Kai se on siellä niin kotonaan "omiensa" joukossa. Onneksi siitä löytyy näemmä myös fiksu puoli :)

Täytin äsken C-Barq kyselynkin. Jossain vaiheessa tupsahtaa varmaan muillekin V-pennuillekin, mut mä olen taas niin hätänen ;) Ihan hyviä rastituksia pääasiassa. Pitäisi huvikseen verrata siihen puolivuotislomakkeeseen, kun eihän sitä enää muista mitä silloin täytti. No aggressiivisuus ei ainakaan ole muuttunut. En kyllä kykene keksimään yhtäkään tilannetta, jossa Viivi murisi tai muuta vastaavaa. Tai olisi levoton tai pelokas. Lumiauran kolinaan se välillä reagoi, mutta lähinnä vaan ihmettelee eikä säiky. Se on hämmästyttävän rauhallinen nuoreksi koiraksi, mutta kuitenkin aina valmiina touhuamaan. Se ei juurikaan riehu vaan on tilanteessa kuin tilanteessa sellainen perusrauhallinen. Paranee vaan vanhetessaan, niinkuin koirilla kai yleensä tuppaa olemaan tapanakin ;) Täytyy nyt nauttia sen viisaudesta ja söpöydestä täysillä, kun huhtikuussa se on sitten todennäköisesti menoa! Vaikka ajattelin kyllä pitää sen koulutuksen ohessa kotona asumassa, eli kyllä se meitä ainakin ensi syksyyn saakka ilahduttaa.

Reippailua

On se jännä kun ei osaa viikonloppunakaan olla pois töistä vaan tänäänkin löysin itseni sieltä juoksuttamasta Viiviä ja juoruamassa työkavereiden kanssa. Viivi sai taas juosta ja härnätä kavereitaan. Se tuntuu olevan myös yleensä se joka juoksee puuta päin tms. Saas nähdä onko sillä sitten terveystarkissa kaikki osat paikoillaan...ei ainakaan tekis huonoa käyttää hierojalla.

Illemmalla lähdettiin sitten Vimpsin ja Myytin kanssa etsimään työkaverin jokunen päivä sitten vinkkaamaa metsälenkkiä. Ja löydettiinkin melkeinpä paratiisi näihin muihin lenkkeihin verrattuna :) Mulle on niin tärkeetä että koira pääsee juoksemaan paljon myös vapaana ja tässä meidän lähellä on tosi huonosti paikkoja joissa uskaltaa pitää vapaana. Isoja teitä joka puolella ja porukkaa samoilla reiteillä niin hirveesti että jatkuvasti on otettava koirat hallintaan ja kytättävä ympäristöä herkeämättä että ehtii huomata kaiken ennen koiria. Ei tämä nyt löytynyt metsäkään mikään valtava ole, mutta kelpaa meille! Ainakaan nyt ei ollut kuin yksi koiranulkoiluttaja, joten ehkä ei mikään kaikkein ruuhkaisin paikka. Ja sinne pääsee ihan kävellen, eikä tarvitse autoa niinkuin muutamaan muuhun mukavaan lenkkipaikkaan. Aikaakiin saatiin kulumaan puoltoista tuntia, eli ihan mukava lenkki :)

Nyt on labradorilapsi taas tälle päivää väsytetty. Huomenna uudet kujeet :)

Tuhma toimistokoira

Otin Viivin tänään töihin mukaan, koska joku kodinsuojeluvaisto käski minua niin tekemään. En olisi välttämättä halunnut nähdä mitä tekee tylsistynyt, melkein viikon niukalla liikunnalla möllötellyt labradorinnoutajalapsi jäädessään yksin kotiin ;) Se pääsi toimistokoiraksi touhuamaan ja oli sitten kanniskellut kaikenmoista tavaraa pitkin taloa, rikkonut leluja, tonkinut roskiksista papereita ym. Iltapäivällä se kruunasi kaiken pissaamalla kaksi kertaa sisälle. Kerran keittiöön ja toisen kerran pomon huoneen matolle. Uuuups! Nyt illalla ei ole pissinyt sopimattomiin paikkoihin, joten mitä lienee sitten ruikkinut. Tekisi mieli sanoa että tekeekö se juoksuja, mutta kun olen sanonut niin jo monen monta kuukautta, niin taidan olla hiljaa. Ehkä se söi tarhassa riekkuessaan paljon lunta...mutta luulisi että olisi pissinyt sitten isoja lätäköitä kun nämä olivat olleen pikkupissoja. Tutkimattomia ovat Vimpsin pissimiset...

Pääsi se siis päivällä purkamaan energiaansa taas isojen koiraoppilaiden kanssa tarhaan. Siellä ne mennä viuhtoivat hullun lailla kinoksissa. Kokoonpanossa tänään mukana Vimps, Milo, Lempi, Tarmo ja Otto. Niitä on hauska seurata taukohuoneen ikkunasta, tulee väkisinkin hyvälle tuulelle toisten riemua katsoessa.

Illalla tehtiin vielä lenkki ja kovin on kämpässä hiljaista tällä hetkellä. Mahtoi olla rankka päivä :D Huomenna se saa jäädä kotiin pitämään Myytille seuraa. Myytti (6v) oli ollut tänään ilmeisen yksinäinen ja tylsistynyt, koska oli pelannut täällä Aten Xbox peliä! Huomenna sillä on sitten pelikaveri niin ei yksin tarvitse leikkiä ;)

Sairastupa

Nyt testataan Viivin laiskottelukyky, koska minä olen ollut perjantaista saakka kipeänä. Onneksi se rallasi töissä perjantaina ainakin kahden päivän edestä Totin ja Milon kanssa, niin sai pahimmat energiat silloin pihalle. Nyt olen kyennyt vain pissatuksille ja keuhkot huutaa jo siinä ajassa hoosiannaa. Onneksi Atte lähti just molempien koiruuksien kanssa edes pikkasen pidemmälle lenkille :) Hyvin Vimps on kyllä jaksanut laiskotella, mutta välillä huomaa että sitä tympii. Kulkee koko ajan kantapäillä ja odottaa että jotain tapahtuisi. Noh, josko tämä tästä taas pikkuhiljaa paremmaksi muuttuisi. Harmittaa olla töistä pois...kertoo ehkä siitä että tykkään työstäni :) Mutta parempi parannella rauhassa. Aika sitkeässä tuntuu tauti joillakin olevan joten toivotaan että itse pääsisi vähemmällä.

Viivin kauneuspäivä

Piipahdettiin tänään töiden jälkeen tarhalla, kun ajattelin taas punnita Viivin. Painoa 23,4 kg, eli vaikuttaisi siltä että kasvu on tasaantunut koska kuukausi sitten painoi 200g vähemmän, eli aikalailla samoissa mitoissa mennään.

Kun nyt tarhalla oltiin ja jäin suustani kiinni (niinkuin siellä ei saisi töissäkin ihan tarpeeksi juoruilla...) niin putsattiin samalla toinen korva joka vähän töhnii. Ihan likaa siellä vaan on, mutta toivotaan että kertahoito riitti. Toinen korva on ihan ok. Vauhtiin päästyäni leikkasin vielä kynnet ja vetäisin furminaattorilla pahimmat karvat. Eipä tarvii kotona sotkea :D Melkoinen kaunistautumispäivä siis :)

Viivi haluaa olla näkymätön...

Jokunen aika sitten Viivi söi taluttimestaan heijastinjatkopalan. Noin viikko sitten se söi oman heijastinhuivinsa. Tosin sitä olen edelleen sillä käyttänyt vaikkei se kovin edustava olekaan. Tänään se oli viimeistellyt omaansa ja tuhonnut myös Myytin heijastinhuivin! Minne ne pitää piilottaa, kun naulakosta käy ne varastamassa. Seuraavaksi menee varmaan taluttimet ja pannat. Tästä voi kuitenkin selvästi päätellä, että Viivi ei halua näkyä lenkkeillessään. Ehkä se häpeää seuraansa, tiedä sitten :D Ei kai auta kuin suunnata eläinkauppaan heijastinostoksille ja hommata labbiksenkestävät heijastimet. Koska mehän ei ilman heijastimia lenkkeillä :)

Ei mitään uutta

Sori vaan, mutta aika hiljaista on ollut täällä blogissa. Ehkä siitä voi päätellä että joka päivä ei enää tule mitään uusia ihmeellisyyksiä pennun kanssa. Elämä on asettunut uomiinsa niin sanoakseni. Eilen kyllä sain harmaita hiuksia ja olin jo melkein kiikuttamassa sitä tarhalle kun aamu alkoi sillä että se pissasi ja kakkasi matolle. Noh, ihan oma moka...mitäs nukuin niin myöhään. Mutta voisihan sitä toki jo tuossa iässä jotain sanoakin jos on hätä. Vahinkoja sattuu vielä joten ei siinä mitään. Lähdettiin sitten aamulenkille ja ajattelin että saa Viivikin juosta vapaana, josko se osaisi olla syömättä kakkaa. No ei se osannut. Pudotti jo kertaalleen pökäleen kun kielsin, mutta nappasi sen uudelleen ja niin se mennä kirmasi kakkaa suussa ja ruskea kuola roiskuen. Yööök! Minä siitä sitten suivaantumaan ihan tosissani kun lällättelee menemään ja vielä heti aamusta! Jätin sen takapihalle kökkimään kakkakitoineen kun mentiin Myytin kanssa sisälle. Siellä se sitten nökötti surkeana ilmestyksenä tovin ja näytti niin onnettomalta kuin vain pieni labradori voi näyttää. Lopulta se oli kärsinyt rangaistuksensa ja pääsi sisälle. Mitä se tästä oppi...ei todellakaan yhtään mitään, veikkaisin :D Mutta se on varma etten enää ikinäkoskaan vähättele koiran kakansyöntiongelmaa. En todellakaan tiennyt että se voi olla tällaista. Ja ehkä en kiusaa teitäkään enää näillä tarinoilla. Kerron sitten, jos siitä ongelmasta päästään eroon ;)

Tänään me aktivoiduttiin ja treenattiin. Jos ette ole huomanneet, niin melko laiskasti sitä on sitten kuitenkin mitään tottelevaisuutta treenattu. Sen verran että se seuraa vieressä ja istuu, menee maahan ja muita perusjuttuja. Noutaakin se osaa auttavasti ja tänään treenattiinkin juuri sitä tavaran luovuttamista käteen. Tähän asti se on tuonut kyllä tavaroita, mutta itse luovutusta ei olla treenattu. Jospa minä sen jaksan vielä vääntää sille niin on sitten tulevalla kouluttajalla vähemmän hommaa. Nouto kun on yksi oppaalle opetettavia asioita. Sen opettaminen on normaalisti kouluttajan hommia, mutta tokihan sitä tavaroiden tuomista voi hoitoperhekin treenata. Mukavaa aivojumppaa pennulle :)

Pitäisi varmaan jossain vaiheessa aktivoitua ja ottaa uusia kuvia. Kummasti se valokuvaaminen vähenee kun pentu vanhenee ja on vielä talvi ja kylmäkin :)

Pieni sintti, suuri seikkailu

Tänään lähdettiin sen suuremmin suunnittelematta Itiksen kauppakeskukseen hengailemaan. Ensin bussilla Helsingin rautatieasemalle ja sieltä metrolla loppumatka. Bussissa ja metrossa se käyttäytyi tosi mallikkaasti. Jotenkin odotin että siitä saattaisi tulla piiiitkä matka jos Vimps päättää hassutella. Vähän se möngersi bussissa edellä olevien jalkatilaan ja metrossa nojaili sen suuremmin häpeilemättä kanssamatkustajien jalkoihin :) Yritin pitää sen aisoissa ja onneksi ihmisiä vaan hymyilytti toisen kikkailut. Mutta tosi tyytyväinen voi olla sen matkustusasenteeseen.

Itiksessä oli paljon väkeä, mutta Viivi meni siellä kuin vanha tekijä. Sitä ei kiinnostaneet toiset ihmiset juuri ollenkaan, vaan pujotteli käytävillä varsin sujuvasti. Muutaman kerran nuuski lattiaa ja yritti poimia jotain suuhunsa, mutta se oli yllättävän vähäistä. Se oli kyllä aika liikuttava siellä jolkotellessaan. Jossain kohti tuli vähän hiki, eli läähätti hetken ja hilsettäkin ilmaantui mutta kokonaisuudessaan varsin rento fiilis siitä jäi. Korkeat paikat ei hetkauttaneet millään tavalla ja portaita kulki hienosti. Ei siis huolta niiden suhteen :) On se kyllä kiva koira. Kerrassaan vaivaton shoppailukaveri :)

Bussissa opaskoiran paikalla on ahdasta jopa tällaiselle sintille!

Viivi suuressa maailmassa ja korkeallakin vielä! Ei huimaa yhtään :)

Tuholainen

Viivi on nakerrellut päiviensä ratoksi eteisen parketista palasia. Ulkoeteisen ja eteisen välistä kun puuttuu kynnys, joten siitä on kiva askarrella tikkuja reunasta. Taidan mennä kynnysostoksille viikonloppuna ;) Syököön ennemmin sitä kuin lattiaa.

Kakansyöntiongelma jatkuu edelleen. Tähän mennessä on kokeiltu pidempinä kuureina mm. keepers mixiä, deteriä, B-vitamiinia ja nyt viimeisimpänä maitohappobakteereja. Lisäksi ruokaan on lisätty ananasta ja banaania (josta tuli oksu). Ei merkittäviä tuloksia. Remmilenkeillä ei yleensä syö kakkaa, mutta välillä kyllä. Vapaana ollessaan sen sijaan suunnistaa kasalta toiselle, ainakin useimmiten. Arvatkaapa vaan saako tuo olla niin paljon vapaana kuin haluaisin sen olevan. Kakan syömisestä seuraa joko lyhytaikainen ripuli tai oksennus olohuoneeseen. Ei kiva siis. Mutta uskottava kai se on että se on vaan ärsyttävä tapa, eikä mikään puutostila. Toivottavasti olisi edes vain talven riemuja ja loppuu kun kesä tulee, eikä ole tarjolla jäätyneitä pökäleitä.

Hyvässä kunnossa se on tällä hetkellä. Turkki on paksu ja kiiltävä ja se on sopivan hoikka. Silmät vähän taas rähmii mutta sitä se on ollut aina satunnaisesti kun ne rakkulat siellä edelleen häiriköi välillä. Menee itsekseen ohi kun vähän putsailee silmävedellä.

Virallista testikutsua odotellaan saapuvaksi. Sen kanssa on ollut jotain viilaamista ja kuulemma tänään sen pitäisi kolahtaa sähköpostiin. Näinköhän :D

Kennelyskä

Kennelyskää on nyt ilmeisen paljon liikkeellä. Niin myös meillä tarhalla :( Tosi kurjaa ja nyt kun kyseessä ovat vielä testikoirat joiden kotiuttaminen hankaloitui ja tuottaa harmia hoitoperheille. Niitä koiria kun ei ole reilua tuupata takaisin perheisiin joissa on muita koiria, koska tarttuu niin hitsin ärhäkkäästi. Kaikki testikoirathan olivat ihan oikeaoppisesti rokotettuja, joten melkoisen turha taitaa kyseinen rokote olla. Viivi ei ole rokotetta saanut, eikä omakaan koirani. Toivotaan etteivät saa tartuntaa. Kyllähän ne sille kovasti altistuvat kun vaatteissani kaikki pöpöt kotiin kannan. Kurja tauti. Toivotaan että koirat paranevat nopeasti!

Viivin eloon ei kuulu mitään ihmeitä. Pitäisi lähteä sen kanssa joku päivä vaikka lentokentälle tai Itikseen ja tsekata ettei mitään porraspelkoa ole ilmaantunut. Sitä kun ei välttämättä huomaa jos kulkee vain tuttuja portaita joissa koira on oppinut kulkemaan. Pitää saada uusia haasteita jos haluaa varmistua asiasta :) Ja vaikka niistä "tavallisista" portaista selviäisikin, voivat esim. liukkaat kierreportaat tai lasikaide portaiden yhteydessä aiheuttaa vaikeuksia. Näihin voi vielä pennun kanssa puuttua ainakin jossain määrin paremmin kuin aikuisen koiran kanssa.

Lopputesti häämöttää!

Tänään se sitten päätettiin, lopputestin ajankohta. Se tulee alkamaan 8.4.2013! Jos tätä nyt lukee joku V-pennun hoitoperhe, niin infoa asiasta saatte ensi viikon aikana :)

On se vaan kamalaa. Miten aika menee niin nopeasti? Vastahan se oli sellainen pieni palleroinen joka vaelsi olohuoneessa tutustuen paikkoihin. Ja siitä kasvoi hieno pieni labradori! Maailman mahtavin Vimps. Välillä sitä toivoo että se hylättäisiin. Hiukanko itsekästä!? Seuraavassa hetkessä sitä miettii miten mahtavaa olisi jos siitä tulisi hieno opaskoira, jonka uraa pääsisi seuraamaan. Se olisi niin suuri apu käyttäjälleen, ettei sitä aina voi oikein edes käsittää. Miten paljon iloa se toisi jonkun elämään. Varmasti jopa enemmän kuin meidän elämäämme, vai onkohan se mahdollista ;) Sitten sitä miettii sitäkin mahdollisuutta että se jäisi koululle jalostusnartuksi. V-pentueesta sellainen voitaisiin jättääkin, mutta se edellyttää että koko pentue on suhteellisen tasaisesti hyvä luonteeltaan ja kaikki ovat terveitä. Ja tietenkin se edellyttää myös sitä että Vimps on itsessään luonteeltaan ja terveydeltään priimaa :) Noh, tässähän sitä riittää jännitettävää. Ehdottomasti toivon että Vimpsiä ei missään tapauksessa hylätä. Ja parasta olisi jos se sattuisikin jäämään äippäkoiraksi, niin maailmaan saataisiin paaaaaljon lisää pieniä Vimpsejä! Mutta ihme ja kumma, siitä en päätä minä. Tietänette mikä siinä tapauksessa olisi lopputulos :D Se valinta ei ainakaan perustuisi järkeen, vaan tunteeseen...

Mutta mitä sitten tapahtuu lopputestissä? Paljon kävelyä kaupungilla muutaman eri kouluttajan kanssa. Siellä katsotaan miten koira suhtautuu mm. ihmisiin, koiriin, korkeisiin paikkoihin, portaisiin, erilaisiin pintoihin ja liikenteeseen. Seurataan stressaako se joissain tilanteissa, miten se käyttäytyy esim. ostoskeskuksessa, säikkyykö ihmisvilinässä tai pelkääkö ääniä. Haisteleeko se tauotta ja napsii maasta kaiken minkä löytää. Kaikista havainnoista pidetään kirjaa ja lopuksi kaikki lenkit vedetään yhteen ja annetaan kokonaisarvio koirasta. Se voi olla muuten luonteeltaan erinomainen, mutta koko homma voi kaatua yhteen puuttelliseen osa-alueeseen. Koira voi esimerkiksi pelätä portaissa. Muuta ei sitten tarvitakaan, koska luonnollisesti portaissa kulkeminen on opaskoiralle ihan arkipäivää.

Lisäksi koirille tehdään se sama sisätesti kuin ollaan tehty jo muutan kerran aikaisemminkin ja koirat passitetaan lonkka- ja kyynärkuviin sekä silmäpeilaukseen. Jos kaikki osa-alueet menevät nappiin, päätyy koira koulutukseen joko samantien tai mahdollisesti myöhemmin jos sillä hetkellä koulutusryhmät sattuvat olemaan täynnä. Jos koirassa on pieniä puutteita joiden voidaan olettaa paranevan ajan kanssa, tai se on vielä kovin pentumainen, koira voidaan myös passittaa hetkeksi takaisin hoitoperheeseen kasvamaan. Jos taas ei uskota ajan tai koulutuksen auttavan, tai koiran terveys ei ole riittävä voi hoitoperhe lunastaa koiran itselleen halutessaan (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Yleensä testeissä hylättävät koirat ovat kelpoja kotikoiria, eli varmasti tuovat iloa uusille omistajilleen vaikka opaskoiran ura meneekin sivusuun.

Se testeistä :) Tänään me treffaattiin Vanja-siskoa. Kyllä taas riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vanja oli vähän mennyt korkeudessa ohi ja sillä oli hieman sileämpi turkki ja hoitoperheen sanoin kapinen häntä verrattuna Viivin mahtavaan puuhkahäntään. Nyt me siis jopa erotimme ne toisistaan suht vaivattomasti. Ei tarvittu enää sirunlukijaa ;) Oli kyllä hauskaa treffailla ja vielä ehtii ennen testejä uudelleenkin!

Vimps shoppailemassa

Olen vähän laiskasti käyttänyt Vimpsillä valjaita vapaa-ajalla. Jotenkin kun töissä saa ihan riittävästi sitä puuhaa tehdä niin ei se omalla ajalla ole ensimmäisenä mielessä. Tänään kuitenkin nappasin penskan mukaan cittariin. Edellinen reissuhan meni NÄIN. Tällä kerralla haistelua oli vähemman, mutta kyllä se edelleen napsi roskia lattialta. Aten sanoin karsittavia asioita opaskoiran uraa ajatellen on ainakin roskien syönti maasta ja avokadojen valitseminen hyllystä. Viivi ajatteli vain auttaa kun valikoitiin kypsiä avokadoja ;) Nojoo, olen kyllä tosi tyytyväinen pennun käytökseen. Se veti kivasti valjaissa, oli rauhallinen ja osasi muutenkin käyttäytyä. Ja vau, lehmä ei enää pelottanut. Otti nenäkontaktin lehmään ja totesi että ei tää olekaan vaarallinen :) Jos se olisi nyt ollut mulla testikoirana, niin olisin aika hyvät pisteet sille antanut. Mutta sitähän ei voi sanoa miten se menee vieraan ihmisen kanssa. Arvaatte varmaan että veikkaan kyllä että hienosti menisi. Saatan toki pitää vähän vaaleanpunaisia lasejakin päässä...mistäs sitä koskaan tietää. Putoanpahan sitten testeissä korkealta ja kovaa :D

Painoa tänään 23,2kg. Pitkästä aikaa tuli punnittua!

Hölmö pentu

Ja kuriton! En tiedä miten sille on osunut näin onneton kasvattaja :D No ei, ei se kamalan kuriton ole, mitä nyt edelleen hyppii ja pomppii ihmisten päälle. Mutta se mitä olen viime aikoina hieman hymyillyt, on Vimpsin tapa osoittaa mieltään jos jää kotiin kun lähden jonnekin ilman koiria. "Viivi ei tule" aiheuttaa välittömän "HÖH!" reaktion ja labradori kahmaisee mun käden suuhunsa mielenosoituksellisesti. Sitten se lampsii pois eteisestä katsomaan kun lähden.

Kaikki muut koirani ovat myös osanneet aina leikkiä siivosti mun kanssani. Saatan tuuppia niitä leikkisästi kylkeen ja ottaa pienen painimatsin yms. ja koirat tykkää. Samalle ne saattavat hammastella, mutta etenkin jo edesmennyt beauceron oikein pingotti huuliaan niin että hammastelu oli tosi pehmeää, eikä sattunut juuri ollenkaan. Jos osuikin vähän kovemmin niin ihan säikähti että sori! Vaan mitä tekee Vimps. No puree kovaa! Ei tietoakaan mistään varomisesta vaan täysillä vaan hampaat kämmeneen, JEEE KIVAA!! :D No ei ole mun mielestäni joten aika vähissä ne leikkisät painimatsit meillä nykyään on ;) Olihan se toki jo pentuna huomattavissa että lähes koko V-pentue tykkää käyttää hampaitaan...

Ja hei, se on tehnyt tuhoja. Eikä edes yksin ollessaan vaan ihan silloin kun Atte oli kotona. Se söi kaksi heijastinjatkopalaa, jotka on siis joskus olleet remmeissä kiinni. Ehkä meillä siis menee tuhojen osalta hyvin kun tämä ylitti uutiskynnyksen :) Toivotaan ettei ole nyt keksinyt askartelun iloja tässä vaiheessa...

Niin, ei mulla tämän fiksumpaa ollut tällä kertaa uutisoida. Tällä hetkellä meillä on töissä muutama pentueellinen koiria lopputesteissä. Toivotaan että saadaan monta koiraa koulutukseen! Seuraavana lopputestivuorossa onkin sitten V-pennut! Koska ne nyt sitten ikinä testataankin. Hurja ajatus että ollaan jo näin pitkällä...

Jaahas, se olis sitten vuosi 2013!

Me oltiin aatto koirien kanssa kotosalla, eikä pahemmin nenäämme ulos laitettu. Sen verran kuitenkin, että totesin ettei Viivi edes huomannut mitään paukuttelua kun oli vaan niin tohkeissaan aina kaikesta muusta :) Sisällä veteli sikeitä, eli ainakin toistaiseksi voisi sanoa että ei ole äänien kanssa ongelmaa. En tosin odottanutkaan...

En kyllä jaksa ymmärtää miksi niitä koiria pitää viedä pahimpaan paukkeeseen. Ihan sama, vaikka olisi täysin paukkuvarma koira, tai koira joka tykkää raketeista...ei sen paikka vaan ole mitään ilotulitusta seuraamassa! Eikä sitä aleta totuttamaan paukkuihin uutena vuotena. Sen voi tehdä sitten ihan muulloin kaikessa rauhassa jos on tarvetta. Ugh :)

Noin muuten onkin sitten aivan hirveä keli. Vettä on satanut kaatamalla ja edelleen on kovin nuhjuista. Ja liukasta! Onneksi ostin nastakengät joulun jälkeen, niille on totisesti ollut käyttöä! Ei tarvitse töpötellä koirien kanssa lenkkeillessä.