Torstain turinat

Hassu pentu. Sillä vaihtelee kyllä todella paljon fiilikset päivittäin. Jonain päivänä se on ihan hirviöpentu joka koko ajan kokeilee rajojaan, toisinaan se on valtavan energinen ja koko ajan menossa mutta kuitenkin käyttäytyy ja on myös päiviä jolloin se on rauhallinen ja ihana ja söpö ja maailman kultaisin pieni labradori. Valitettavasti viimeinen vaihtoehto on se harvinaisin :D

Selvästi se jo tietää mitä saa tehdä ja mitä ei ja mitä tarkoittaa "EI". Jotain pahaa tehdessään se saattaa vilkaista mua tai Attea, miettii hetken ja tarttuu toimeen. Pieni "kröhöm" riittää ja Viivi lopettaa pahanteon. Kissan kiusaaminen on loistava esimerkki. Jouduttiin sen asian kanssa käymään ihan kunnon neuvotteluja kun kissa sai vähän turhan kovaa kyytiä eikä tuo tossukka kissa osaa itse sanoa ettei sellainen peli vetele. Nyt on kissan kiusaaminen jäänyt, mutta välillä pitää kokeilla josko sittenkin. Sormien napsautus kuitenkin riittää ja kissa jää rauhaan :)

Monesti olen miettinyt että olisipa mulla yhtä suuri vaikutus pentuun kuin esim. Tikrulla on. Sen tarvitsee vain vilkaista pentua sillä silmällä ja Viivi asettuu. Se on jotain ihan eri tasoa kun omat yritykseni hillitä Viiviä vaikka se ihan hyvin hanskassa onkin.

Tänään on ollut ihmeellisen rauhallinen päivä. Viivi on köllötellyt melkein koko päivän sylissä rapsuteltavana. Metsälenkillä käytiin ja harjoiteltiin sen jälkeen noutamista. Noutaakin muuten tosi hyvin, mutta jos missaa heiton niin ei hoksaa lähteä hakemaan vaikka miten yrittää vihjata :) Huomenna on onneksi perjantai ja viikonloppu edessä. Toivotaan ettei sääennustus pidä paikkaansa kun sadetta lupaavat. Mikään ei ole mukavampaa kuin kuluttaa viikonloppu ulkona pennun kanssa. Ei tarvitse hillitä sen riekkumista samalla tavalla kuin sisätiloissa ;)

 Viivin tyylinäyte nukkumisesta :)

Ensimmäinen rokotus ja paljon kuvia

Tänään oli ensimmäinen rokotus 11 viikon kunniaksi. Ensi viikolla olen Kuhmossa, joten sillon en olisi eläinlääkärin pakeille päässyt. Oli kyllä kiva käydä tuossa koululla rokotuttamassa. Uusi eläinlääkäri Lena silitteli ja seurusteli pitkään Viivin kanssa ja varmasti jäi pennulle hyvä fiilis ekasta käynnistä :) Vimpsis meinasi syödä koko mukillisen nappuloita kerralla Marin yrittäessä antaa niitä yksi kerrallaan...joo, on sillä ruokahalua! Josta tulikin aamuinen tapahtuma mieleen. Yleensä tuo possu ryysää kaikki tassut ojossa ruokakipolle ja joudun edelleen toisinaan huomauttamaan että ensin istutaan nätisti ennen kuin saa luvan. Tänään annoin luvan ja oli jo menossa kupille kun vielä tarkisti että saihan sinne kupille jo mennä. On se jotain oppinut :)

Viivi on käynyt pariin otteeseen töissä esittäytymässä ja saanutkin varsin kiitettävästi huomiota kaikilta. Reippaasti se käy kaikki moikkaamassa ja tutkii heti uudet paikat. Tänään lyötiin tarhajakson päivätkin lukkoon ja V-pentue tulee tarhalle kesäkuun viimeisellä viikolla. Kiva nähdä Viivin sisaruksia :)  Saas nähdä millaisia pikkuoppaan alkuja mahtavat olla...

Ensi viikolla tosiaan lähdetään Kuhmoon ja otan kaikki kolme koiraa mukaan. Voi tulla melkonen reissu...saas nähdä :D

Kuvia on tullut napsittua ahkerasti ja tässä jotain. Kymmenen viikon ikäisestä tähän päivään...
Yksi videokin nähtäville: http://www.youtube.com/watch?v=wte-i-0FW1g&feature=youtu.be

Tottista

Tänään paneuduttiin tottiksen treenaamiseen. Sitä on tullut jotenkin liian laiskasti otettua. Istuminen joo onnistuu ja tänään alkoi maahanmenokin onnistumaan ilman käsiapua. Sivulletulo menee mainiosti käsiavun kanssa, samoin seuraaminen on kovin innokasta :) Intoa ei siis puutu, välillä sitä on jopa hiukan liikaa. Noutamista otettiin myöskin tänään ja hienosti palautui paperitollo mun käteen! Hauska treenikaveri kun vaan aina muistais treenailla! Malttaa myös hetken jo odottaa kun laittaa istumaan ja sanoo "odota". Siitä se malttipalikan rakentaminen alkaa...

Oon nappanut nappulan usein mukaan kauppareissuillekin autoon, jos vaan saa parkkihalliin auton. Viivi nimittäin edelleen vikisee siellä protestiksi kun lähdetään ajelemaan ja joutuu olemaan häkissä. Kyllä se sinne sitten ajan kanssa hiljenee, mutta josko se vikinä vähenis kun roudaa sitä ahkerasti mukana. Etupenkin jalkatilassa se viihtyy paremmin kun saa olla siinä kinttujen juuressa nukkumassa. Tänään se sitten jäi vähän vinkumaan häkkiin kun lähdettiin kauppaan. Takasin tullessa se olikin sitten ihan umpisikeässä unessa ja maha vaan paistoi kun toinen köllötteli selällään siellä :D

Tänään kylvin kasvimaalle punajuuret, herneet, pinaatit ja salaatit. Onneksi kasvimaa sijaitsee meidän piha-aidan toisella puolella ja koirat pääsee sinne vain valvotusti rellestämään. Saapa silti nähdä kauanko menee että valvova silmä herpaantuu ja kylvökset saa huutia....sen verran perusteellinen puutarhuri tuo nappula vaikuttaa olevan ;)

Ja vielä pitää omia koiria kehua. Myytti on ihan loistava leikkitäti. Jaksaa painia ja juosta Viivin kanssa, mutta ei anna pennun hyppiä silmille. Aika täpäkästi kertoo kun riittää tai ei huvita. Noh, Myyttiä tosin huvittaa aina, se on niin iloinen kun sillä on leikkikaveri jota se uskaltaa vähän kiusatakin. Tikrukin ihmeekseni leikittää jo pentua...sanoo tosin aika herkästi pennulle. Mutta aika loistavia mallikoiria ja kavereita Viiville. Nyt jo suru puserossa niiden puolesta kun Viivistä pitää luopua. Pääsevät niin hyvin ystävystymään ja ilo onkin lyhytaikaista. Mut murehditaan sitä sitten vuoden päästä ;)

Viikon puuhastelut

On jäänyt blogi vähän päivittämättä. Töissä alkoi yhteistoimintakurssi ja uusia oppaita koulutetaan käyttäjineen Iiriksessä. Yhden yön olin yötä siellä ja pari iltaa valvoin iltaulkoiluja. Siinä jossain välissä piti touhuta omien koirien kanssa ja Atte sai myös osansa mun kiireistäni ja sai koiralauman kaitsettavakseen :)

Torstaina kiireet vähän helpottivat kun en enää ollut iltaa töissä ja mentiin Viivin kanssa lentokentälle. Tällä kertaa se sai isona tyttönä ihan itse kävellä hihnan päässä ja voi että se oli reipas! Häntä heiluen se ihmetteli maailman menoa ja kulki hihnassakin tosi nätisti. Yhdet portaat se sai mennä omatoimisesti ylös ja vaikka puolivälissä se vähän stoppasi niin jatkoi loppuun asti itse. Vaikeammat portaat vielä kannoin sen, mutta korkeuksissa pääsi hengailemaan lasikaiteen viereen ja ihastelemaan maisemia. Muutaman ihmisen kanssa seurusteltiin hetki ja eihän tuo käyttäytyä osannut, mutta opiskellaan :D

Eilen Viivi pääsi tutustumaan ihan parhaaseen peltolenkkiin kun ajeltiin vanhempieni luokse Kannistoon. Siellä on kyseistä lenkkiä tullut paljon kierrettyä ja tokihan se piti naperollekin esitellä niin kuin muillekin koirille. Kiva lenkki pitää koiria vapaana kun ei ole vastaantulijoita ja näkyvyyskin on suht pitkälle niin ei niin helposti tule ylläreitä. Kaksi koiraa vielä handlaan yllättävissä tilanteissakin mutta kolme on ainakin näin aluksi liikaa. Siksi mennäänkin yhteislenkeille vain silloin kun Atte pääsee mukaan :)

Viikonloppuna luvassa jatkuvaa pihalla puuhastelua ja nappula saa hengailla menossa mukana niin paljon kuin jaksaa. Ja jaksaahan se ;) Painoa tänään muuten 8,6 kg! Kylläpäs se kasvaa...

Rapa lentää!

Eilen käytiin ihan kunnon metsälenkillä! Aiemmat nyt on olleet näitä lähimetsien koluamisia Lahdentien ja motarin välissä...niitä ei voi kunnon metsälenkeiksi kutsua. Nyt oli sentään pitkospuut ja kaikkea! Vauhtia riitti kaikilla ihan kiitettävästi ja välillä piti muistuttaa josko Viivi katsoisi välillä eteensäkin ettei humpsahda suohon :D Hauskaa oli ja saatiin Viivikin väsähtämään sitten lenkin jälkeen. Voin nimittäin kertoa että oli yksi rasittavimmista päivistä sen kanssa :) Kaikkea piti taas kokeilla, josko vaikka tätä saisi tehdä tänään, entäs tätä, no jos kokeilen vielä tätä, jos en menisikään luokse kun kutsutaan. Voi pentukoirat!

Illalla leikkivät vielä Tikrun kanssa pihalla. Voisi oikeasti sanoa että se oli sellaista kunnon leikkiä. Ja leikin jälkeen Viivillä ihan hirmuinen mielistely Tikrua kohtaan.

Viikonlopputouhuja

Viikonloppu on mennyt lähinnä puutarhahommia tehden, kukin tavallaan ;) Myytti on leikittänyt Viiviä ja Tikrukin on lämmennyt välillä pieneen puuhasteluun. Tasan kaksi viikkoa sillä siihen meni, täsmälleen sama aika kuin silloin aikoinaan Myytin kanssa. Viivi on sen verran ahkerasti touhunnut, että unikin on maittanut varsin hyvin. Tutustuttiinpa puutarhassa puuhastelun tuoksinassa myös trimmeriin ja ruohonleikkuriin ja eipä tuo juuri korvaansa lotkauttanut. Totesi että nyt kuuluu pörinää ja jatkoi leikkimistä.

Perjantaina Viivi oli ensimmäisissä tottistreeneissä kun nappasin sen Myytin kanssa treenailemaan. Joutuivat myös ensimmäistä kertaa autohäkkiin yhdessä ja hyvin meni. Treeneissä treffattiin uusia ihmisiä ja menipäs toinen kovin avoimesti ja iloisena moikaamaan tuntemattomat ihmiset :) Treenattiin vähän luoksetuloa ja istumista, maahanmenoa ja seuraamista. Hyvin jaksoi keskittyä.

Eilen oli taas punnituspäivä ja oppikirjamaisesti oli tullut viikossa tasan kilo lisää painoa. Painaa siis nyt 7,4 kg.

Helatorstai

Tänään vietetään kotipäivää ja aamulla tehtiin metsälenkki ennen kuin alkoi satamaan. Viivi pääsi taas omalle lenkilleen ja omat koirat omalleen. Loppupäivä on mennyt laiskotellessa ja Viivin pureskellessa kengännauhoja :) Ehdittiin pieni leikkihetki järjestää vielä omalla pihallakin ennen sadetta. Muutama kuva todisteena. Tältä näyttää Viivi 9 viikkoa!

Hupsista :)

Viivi kielletyissä kaivuuhommissa

Myytin lelu!

Labradorit pysykööt poissa!

Nyt on KIIRE!

Mikä opaskoira? Musta tulee isona metsästyskoira. Varasin jo paikan tästä maalitaulun päältä :)

Hakaniemi

Heitin Aten tänään autolla Hakaniemeen sählymatsiin ja nappasin Viivin matkaan. Käveltiin Hakaniemessä pieni lenkki ja ihmeteltiin ihmisvilinän lisäksi mm. ratikoita ja busseja. Alkuun katseltiin hulinaa sivummalta mutta mentiin sitten rohkeasti asian ytimeen kun Viivi oli sitä mieltä ettei tässä nyt ole mitään uutta ja ihmeellistä. Pääsääntöisesti mennään ihmisistä ohi, mutta joitain olen sen aina antanut tervehtiäkin. Tänään osasi jopa käyttäytyä heti aluksi siivosti. Hyvin on tottunut myös isoihin autoihin, eikä enää tarvitse niitä jäädä katselemaan. Vauhdikkaasti ohittavat pyörät aiheuttaa vielä toisinaan joko pysähtelyä tai vaihtoehtoisesti olisi kiva lähteä jahtaamaan. Jahtaamisreaktio on onneksi aika lievä ja lopettaa heti kun kiellän. Lenkin lopuksi nautittiin eväät, eli iltaruoka autolla :) Mukava reissu, pentu on kyllä mennyt huimasti eteenpäin. Remmikäyttäytyminenkin on ihan mahtavaa, siitä ei tarvitse tällä hetkellä murehtia ollenkaan.

Tänään kuulin vähän Viivin sisarustenkin kuulumisia kun töiden puolesta hoitoperheisiin soittelin ja kyselin miten on pennun kanssa lähtenyt sujumaan. Melkoisen railakkaita tuntuvat ainakin osa olevan, mutta eiköhän se kuri ja järjestys kaikille vielä löydy.

Viiviin olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Hirmuisen yhteistyöhaluinen pentu, kiltti ja söpö mutta kuitenkin riehakas lapsonen. Menee luottavaisena häntä heiluen joka paikkaan ja tekee niin kuin pyydetään. Sen kanssa on heti löytynyt se yhteinen sävel ja se ei oikeasti ole mitenkään itsestäänselvyys. Muistan että Myytin kanssa olin aluksi vähän ymmälläni kun homma ei lähtenyt käyntiin kovinkaan sulavasti. Kyllähän se siitä koko ajan lähti sujumaan paremmin ja paremmin mutta ei se näin helppoa ollut aluksi.

Ihmisiä ja pientä puuhastelua

Muutaman päivän teemana on ollut ihmisten kohtaaminen. Ensin sunnuntaina oltiin äitienpäivälounaalla ja siellä oli paljon ihmisiä, lapsia ja vanhuksia. Viivi sai rallatella pihalla ennen lounasta ja se viipottikin menemään niin railakkaasti että väsähti täysin lounaaseen mennessä. Laitoin sen häkkiin vetämään sikeitä ja lopulta jouduin sen sieltä herättämään että päästiin kotiin :) Jossain vaiheessa näki untakin niin, että hakkasi tassuillaan häkin seinää ja luulin sen heränneen. Ihmisiä se tervehtii aika nätisti. Ei juuri yritä hyppiä mutta aika nopeasti alkaa hampaita käyttämään jos ei jatkuvasti muistuta että ollaan nätisti.

Tänään ihmisten ihmettely jatkui pentuteorian merkeissä. Mullehan piti alunperin tulla pentu A-pentueesta jonka luovutus on nyt helatorstaina. Tänään oli kyseisen pentueen teoriapläjäys koululla ja päätin mennä kuuntelemaan mitä siellä hoitoperheille kerrotaan. Ei mitään uutta ja ihmeellistä mutta kiva oli käydä sekin tilaisuus katsomassa. Ja Viivi tapasi taas läjän uusia ihmisiä ja harjoitteli rauhassa olemista. Ekan tunnin se nukkui tyytyväisenä ja toisen tunnin ei ihan niin tyytyväisenä. Pieniä pakkokeinoja joutui lopuksi harrastamaan, mutta kiitettävän arvosanan sai kyllä rauhallisuudestaan! Illalla tein sen kanssa kahdestaan metsälenkin ja isot koirat pääsivät omalle lenkilleen tuulettamaan itseään pentutoilailuilta. Lenkillä Vimpsis jolkotteli mukavasti matkassa ja tuli sukkana luokse kun kutsuin. Ensimmäisen kerran pääsin myös vähän säikäyttämään sitä kun se jolkotteli vähän edellä ja polku kääntyikin oikealle. Käännyin puhumatta pennulle mitään ja Viivi huomasi äkkiä että nyt joku puuttuu. Säikähti aika sopivan oloisesti luulisin. Hetken aikaa seisoi lamaantuneena paikallaan ja tähyili tulosuuntaan. Sitten bongasi mut sivussa puun takana ja helpottui silminnähden ja juoksi luokse. Eiköhän se vähitellen opi että saa itse pitää huolen että pysyy matkassa eikä toisin päin.

Ensimmäise tuhonkin se onnistui järjestämään sunnuntaiaamuna. Pureskeli alkuun puruluutaan, mutta jossain vaiheessa luu olikin vaihtunut antennipiuhaan ;) Hupsista, onneksi kaapissa oli uusi niin ei jäänyt lätkämatsi katsomatta!

Noin muuten...luoksetulo on mallillaan ja oikeastaan nyt ihan superhyvä. Nyt vaan ylläpidetään sitä ja odotellaan seuraavaa hetkeä kun korvat katoaa. Istuminen toimii jo ilman apuja, maahanmenossa on ideaa namin avustuksella ja ruokakipon edessä maltetaan jo kivasti odottaa itse, eikä mun tarvitse blokkailla sitä kaikilla vapailla ruumiinosillani :D Tänään muutama sivulle tuleminen namin avulla. Tavaroiden tuomista treenattiin eilen ja se tulee ihan luonnostaan. Pari yötä on nyt mennyt ilman pissoja ja tänään aamulla oli ensimmäinen kerta kun selkeästi pyysi ulos isommalle hädälle. Ei vaan oikein osannut ilmaista asiaa ymmärrettävästi ja siksi vahinko meinasi päästä käymään. Onneksi tajusin viime hetkellä ja sain kopattua pennun kainaloon...

Hyvin menee siis tällä hetkellä ja huomenna suunnitelmissa ehkäpä reissu Hakaniemeen ihmettelemään uusia asioita :)

Itis

Tänään tehtiin päiväretki Itiksen kauppakeskukseen. Lähdettiin bussilla ja vaihdettiin Helsingin rautatieasemalla metroon. Matkustus ei ollut ongelma. Suurimman osan ajasta Viivi veteli sikeitä ja katseli välillä ikkunasta ulos. Metroasemakaan ei ollut kauhistus. Itiksessä kierrettiin hetki ulkona, käveltiin ylikulkusillalla ensimmäistä kertaa ja hurmattiin ohikulkijoita. Muutamaan Viivi sai tehdä lähempää tuttavuutta ja loput ohitettiin nätisti. Pientä riekkumista välillä remmin kanssa, mutta aika nätisti pieni tallusteli mukana. Siltakaan ei pelottanut vaikka oltiin korkealla ja autoja meni alapuolella jatkuvasti.

Itiksessä suunnattiin heti kakkoskerrokseen ettei nyt ihan lauantain pahimmassa ruuhkassa tarvinnut tarpoa. Vähempikin riittää tässä vaiheessa. Ylhäällä annoin Viivin kävellä itse ja ihailtiin maisemia alakertaan. Korkeissa paikoissa ei ollut tällä kerralla pienintäkään ongelmaa. Samoin ulkona meni muutamat porrasaskelmat ylöspäin ongelmitta. Näitä täytyy treenailla ahkerasti ja seurailla ettei niiden kanssa tule ongelmia jatkossakaan. Lopuksi hengähdettiin hetki penkillä ja Viivi rauhoittua mukavasti alun haistelun ja lattian nuolemisyritysten jälkeen :) Kotimatkalla sippasi täysin metrossa ja bussimatkakin meni unessa, vaikka ihailijoita olisi sielläkin riittänyt pienelle. Kotona ruokaa vatsantäytteeksi, pienet riekkumiset ja kissan kiusaamisyritykset ja sen jälkeen on kohta tunnin nukkunut ja nähnyt unta. Mahtoi olla aika jännä päivä :)

Aamulla oli taas vähän hampaiden kiristelyä kun olisin kovasti halunnut näin lauantain kunniaksi nukkua vähän pidempään. Ja ei siinä mitään, kyllä mä voin ulkona käyttää pennun kolmen ja kuuden maissa jolloin se joka yö herättää touhutessaan, mut sitä riekkumista sitten sen kuuden jälkeen en olis välittänyt seurata :D Yritin saada sen nukkumaan huonolla menestyksellä ja lopulta laitoin sen omaan aitaukseensa jossa saa touhuta ihan rauhassa niin paljon kuin haluaa. Ei tarvitse miettiä pureeko se johtoa vai liiskaako kissaa alleen. Kasiin asti se olikin ihan hiljaa mut sitten alkoi kuulumaan vikinää. Ja sitä jatkui ja jatkui, sellaista pientä piipitystä. Odotin niin kauan että hiljeni kunnolla ja päästin sen pois. Yritin taas saada sen sängyn viereen rauhoittumaan ja onnistuinkin tällä kertaa. Ja jeee, juuri kun sain taas unen päästä kiinni niin kissa aloitti ovenkahvaan hyppimisen ja huutamisen, kun pitäisi päästä ulos. Kyllähän sekin sitten hiljeni ja sain lopulta nukuttua yhteentoista....ei sillä että mulla olisi vähän univelkaa kun kuskailen pentua yölläkin ulkona :D Nuo omat koirat onneksi vetävät sikeitä tasan niin kauan kuin minäkin...ehkäpä Viivi ottaa joskus mallia niistä :)

Touhukas ja hauska päivä takana. Loppuilta touhutaan vaan kotona ja omat koirat käytän vielä omalla lenkillään. Huomenna vuorossa äitienpäivälounas jonne aion kaikki koirat ottaa mukaan. En ole kyllä muille vieraille kertonut :D Taidan kasata Viiville pienen häkin jonne sen voi laittaa ainakin syömisen ajaksi, ettei ihan terrosisoi koko lounasta!

Ja ainiin! Viivi painoi viime lauantaina 5,9kg ja oli vähän turhankin palleroinen tullessaan. Nyt on palleroisuus pitkälti haihtunut ja painoa oli tullut puoli kiloa lisää, eli nyt painaa 6,4kg.

Liian iso pää

Tänään mulla oli vähän kiireisempi päivä, joten pennun aktivointi ei ollut sieltä parhaasta päästä. Vähän treenattiin istumista ja maahanmenoa, mutta siinä se. Sen sijaan pihalla saivat kaikki kolme koiraa temuta, sen mitä sateella viihtyivät. Viivi tykkää kaivamisesta vähän turhankin paljon ja pihalta löytyy usemapikin työn alla oleva monttu. Tänään kaivoi ihan terassin ja aidan vieressä ja onnitui tunkemaan päänsä sinne väliin sillä seurauksella että se jäi jumiin! Siinä sitten meinasi itku tulla pennulle, ennen kuin ehätin hätiin ja saatiin pää irti pinteestä. Kaikkea sitä...oppisi mokoma edes tällaisista, mut mitä vielä :D Kahta kauheemmin vaan kaivamaan...

Aika hienosti alkaa käsittely sujumaan. Sitä ollaankin joka päivä ahkerasti treenattu. Hampaiden katsominen on se inhottavin osuus Viivin mielestä. Mut kivasti antaa jo käydä nekin läpi, samoin korvat ja tassut. Kynsiä olen muutamana päivänä saksinut ja se menee todella helposti kun vaan valitsee sopivan rauhallisen mielentilan moiseen toimenpiteeseen.

Laitetaanpas muutama video. Ne on kyllä aika surkean laatuisia mutta menkööt.

Viivi 8 vkoa isojen tyttöjen kanssa lenkillä: http://youtu.be/oOawOvd9wXs

Ei pidä mennä liian lähelle :) : http://youtu.be/vJSvZpEd4MU

Ja vielä kongin kanssa askartelua!: http://youtu.be/mp-496O_be4

Tsuktsuk

Käytiin tänään ihmettelemässä junia ja ihmisiä Koivukylän asemalla. Monta junaa nähtiinkin. Muutama meni ohi ja muutama pysähtyi asemalle. Ensimmäisten ajan pidin taas sylissä, mutta kun ei tuumannut mitään niin annoin tepastella laiturilla. Reipas pentu :) Ja reipastuu päivä päivältä. Se kävi tänään ilman mua naapurissa kylässä kun Hannu dognappasi sen ja palautui muuten aika äkkiä takaisin. Ei kuulemma ollut enää lainkaan vieraskorea :D Ja siellä juna-asemalla kulki kyllä kivasti kaivonkansien ja erilaisten ritilöiden yli eikä varonut tai arastellut ollenkaan. Itse asiassa se tuntui ihan tarkoituksella hakeutuvan niiden kansien päälle.

Hirveän riekkuhepulinkin se sai kun löysi Tikrun jäljiltä tyhjän raejuustopurkin. Maailman paras lelu! On se helppoa kun ei tarvii kalliita leluja hommata pienelle. Kaivoin varastosta tonne pihallekin leluja ettei koko ajan tarviis repiä kasveja siellä...alkaa nimittäin olemaan aika raiskatun näkönen piha, eikä se tietenkään ole kiva että jatkuvasti joutuu kieltämään pentua. Jospa lelut vähän hillitsisi tuhovimmaa. Eniten innoissaan taisi kuitenkin olla Myytti joka hyökkäsi lelun kimppuun takajalat täristen innosta. Ja kun pentu yritti tulla myös leikkimään niin mokoma antoi Viiville lähdöt! Ihan pahimpaan lelutärinään en ehtinyt kameran kanssa, mutta edes jotain pätkää sain sekä Myytistä että Viivistä. Ehkä viikonloppuna ehdin purkamaan niitä kamerasta.

Nyt ostin kaupasta vähän uusia nameja luoksetulon harjoitteluun. Aika vähän pyrin nameja käyttämään, kun myöhemmin se namipalkkaus on joka tapauksessa häivytettävä, kun opaskoiria ei kouluteta nameilla ollenkaan. Häiritsee sitten sitä varsinaista koulutusta jos koira jatkuvasti odottaa namia palkaksi. Mutta perusjutut opetan nyt alkuun nameilla ja harvennan vähitellen palkkauksen satunnaiseksi. Ainakin nämä herkut tuntui maistuvan ja luoksetuloon tuli ihan uusi asenne :) Viivi on kyllä NIIN ahne! Ruoka-aikaan pitää edelleenkin vähän neuvotella siitä istumisesta kun ei millään malttaisi odottaa ollenkaan...

Illalla oli lisää jännää ohjelmassa kun imuroitiin ekaa kertaa niin että Viivi oli paikalla. Viivin mielestä oli tosi outo hökötin, mutta meni maistelemaan imuria kun se sammutettiin. Dysonista lähtee sitä meteliä kyllä, joten ihmekös tuo jos pitää hetki ihmetellä. Lattioiden pesu oli ehkä hauskinta hetkeen. Viivi jahtasi pesintä ihan innoissaan, eikä haitannut vaikka sai välillä nenilleen varresta. Lopuksi piti vielä huuhdella se sieni suihkun alla ja Viivi osallistui siihenkin kovin innokkaasti. Ei näytä vesi paljon haittaavan labramoottoria :)

Pieni pirulainen

Eilen illalla tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että oliko tässä nyt mitään järkeä ottaa pentua riesakseen :D Olin menossa nukkumaan ja päästin Viivin ulos pissalle. Kaikkea muuta se kyllä teki mutta ei käynyt tarpeillaan. Rallatteli korvat lukossa pitkin pihaa ja tiesi tarkalleen mitä EI saisi tehdä ja teki kaiken kielletyn mitä ikinä keksi. Repi aitaa, raateli tuijaa, napsi narsisseja, riepotti pensasta, kaivoi kuoppaa, roikkui lahkeessa, puri sormia...lista on aika pitkä. Lopulta sain sen tarpeilleen ja sisälle ja olikin Myytin vuoro aiheuttaa harmaita hiuksia. Lopputulos oli sitten se, että laitoin Viivin Myytin viereen nukkumaan samalle pedille ja kas, kummallakaan ei ollut valittamista. Siinä ne tuhisivat vierekkän vaikkeivat vielä olekaan kovin läheisissä väleissä noin muuten. Tosin lopulta Myyttiä alkoi ahdistamaan kun Viivi ojenteli tassujaan turhan lähelle :) Kun vihdoin pääsin nukkumaan, niin kissa aloitti oman rallikilpailunsa. Oli vitsit vähissä siinä vaiheessa ja mietin onko tässä eläintarhassa mitään järkeä!

Aamulla taas fiilis olikin ihan eri. Yö meni ilman pissailuja kun ehdin päästää sen kolmen maissa pihalle. Ja muutenkin Viivi oli taas varsinainen söpöläinen. Miten voikin olla pennussa kaksi noin eri puolta :D Niinhän niissä tosin aina taitaa olla.

Noin muuten eilinen meni mukavasti. Käytiin pellolla lenkkeilemässä kaikkien koirien kanssa ja siellä tuo pentu paineli isojen kanssa innoissaan. Tikrukin osoitti lämpenemisen merkkejä ja muutenkin se on alkanut olemaan vähän rennommin eikä enää kammoksu pentua niin paljon. Myytti puolestaan haluaisi kovasti leikkiä ja Viivikin on jo alkamassa leikkiin, kunnes Myytti innoissaan röhkäisee kovaan ääneen leikkikutsunsa ja Viivi päättää tässä vaiheessa että parempi kierähtää selälleen ja olla ihan huomaamaton  :)

Lentoon lähdössä

Tänään(kin) oli jännä päivä. Kätevää asua varsin keskeisellä paikalla näin koiranpennun kannalta. Lyhyt matka esimerkiksi lentokentälle, jossa pienelle Viiville riittää hetkeksi mietiskeltävää. Käveltiin ykkösterminaalista kakkoseen Viivi sylissä, ettei käy alkuun turhan jännäksi. Kovin meni pentu vakavaksi ja mietteliääksi, mutta eipä sitä silti pelottanut. Matkustettiin hissillä ja käytiin ihailemassa maisemia ylemmissä kerroksissa. Rauhallisessa paikassa annoin Viivin tepastella itsekseen lattialla ja hetken aikaa puuhasteltuaan se kävi makaamaan ja ihmettelemään maailman menoa. Vähän piti remmillä leikkiä ja söpöstellä niin että lentokentän henkilökunta oli ihan lääpällään siihen :D Illalla oli melkoisen väsynyt matkaaja. Eipähän roikkunut lahkeessa naskaleillaan!

Noin muuten päivään mahtui myös mönkijän ihmettelyä, siitä lähti kova meteli. Lisäksi Viivi toimi tehokkaana apulaisena sohvan korjaamisessa, eikä ollut moksiskaan surisevista työkaluista. Toki piti tutkia mitä jännää sieltä työkalupakista löytyy...

Työpäivän ajan se oli naapurin mukaan ollut hipihiljaa, vaikka ihan rauhassa ei takuulla ole ollut. Oli nimittäin jälleen kerran askarrellut tiensä vapauteen ja tällä kertaa oli koko portti auki! Melkonen hihhuli siis. Eikä suinkaan tyhmimmästä päästä. Noh, iltapäivän pysyi taas kiltisti aitauksessaan ja olipa muuten puolet päivästä ollut ihan sisäsiistikin! Edistystä siinäkin, saas nähdä jatkuuko sama meininki huomenna.

Olipa muuten ihan hissukseen myös automatkan ajan tänään. Pientä protestointia välillä kuului, mutta todella iso edistys edelliseen kertaan! On se viisas :) Luoksetulokin toimi tänään jo paremmin, istuminen alkaa luonnistua ja siihen on tullut malttia. Maahanmenoa ei olla treenattu edes, vaikka osaa se kyllä käydä maate kun sormella vihjaa...jos se vaan sattuu olemaan sopivasti väsynyt.

Pieni koira, suuri maailma

Viivi on nyt kotiutunut meille mainiosti. Yksinoloharjoitukset aloitettiin viikonloppuna ja tänään oli ensimmäinen pidempi yksinolo. Naapurin mukaan pientä vikinää oli jossain vaiheessa kuulunut, mutta pääasiassa Viivi on ollut rauhassa ja hiljaa. Loistavaa :) Auton takaosassa vielä pitää huudella, mutta eiköhän sekin jää ajan kanssa pois.

Viivi oli tänään murtautunut kissaluukusta portin väärälle puolelle, mutta onneksi muut koirat ja kissat antavat sen olla rauhassa, eikä Viivikään vielä uskalla kamalasti leikkiin haastaa. Selvittiin siis säikähdyksellä ja kissanluukku on nyt teljetty aikaisempaa paremmin. Viivillähän siis on käytössä työhuone, jonne olen aidannut sille kompostikehikosta ison tilan jossa se viettää yksinolonsa ainakin niin kauan että pahin tuhovimma on ohi ja kun voin olla varma ettei muiden eläinten kanssa satu kahnauksia. Hmmm, tai ainakin niin kauan että se tulee sieltä itse yli kuten Myytti-kelpie aikoinaan ;)

Pikkuhiljaa aletaan laajentamaan puuhasteluja kotiympyröitä laajemmalle. Muutamassa paikassa ollaan jo käyty kyläilemässä ja Viivi on käyttäytynyt mainiosti. Vähän se on alkuun vieraskorea, mutta rentoutuu kyllä varsin nopeasti. Portaita ollaan treenattu muutaman kerran ylöspäin, hissi on tullut tutuksi ja tänään käytiin suuressa maailmassa ihmettelemässä autoja, pyöriä, rullaluistelijoita ja itse asiassa oli niissä ihmisissäkin ihan riittävästi ihmeteltävää :) Kaikkiin uusiin juttuihin Viivi suhtautui rauhallisesti. Pysähtyi välillä ihmettelemään, mutta jatkoi hetken päästä matkaa iloisena.

Yöt menee ihmeellisen kivuttomasti, jotenkin olin henkisesti varautunut pahempaan. Kolmeen asti Viivi vetää sikeitä ongelmitta mutta sen jälkeen se lähtee seikkailemaan. Käytän sen silloin ulkona ja pistän takaisin omalle paikalleen (itse asiassa Viivi varasti sen paikan Myytiltä...) ja ihme kyllä se jatkaakin unta kuuteen asti ihan mukisematta. Toivottavasti jatkossakin menee samalla kaavalla ja lopulta jää seikkailutkin tekemättä. Mun tuurillani toki se alkaa nyt törttöilemään kun menin kehumaan!

Sisäsiisteys on ihan mallillaan. Hyvällä alulla ollaan ja aika harvoin tekee tarpeitaan sisälle. Lähinnä yöllä ja tänään kun oli useamman tunnin yksin. Ja joskus kesken hurjan riekkumisen kun en tajua kuskata sitä ulos :)

Tästä on hyvä jatkaa ja yritän muistaa kirjata tänne kuulumisia ahkerasti niin on jotain mitä lukea! Tehotreeniä on luvassa ainakin luoksetulon kanssa, tänään oli nimittäin ensimmäistä kertaa sellainen olo että joku ei kuunnellut kun sitä kutsuttiin :D

Alkufiiliksiä

Ajatus opaspennun ottamisesta on ollut mielessä siitä lähtien kun aloitin työt vuosi sitten opaskoirankouluttajana. Viimeinen niitti asialle oli lopulta uuden hoitoperhesysteemin kehittäminen. Tuntuu luonnolliselta kasvattaa itsekin pentu, kun työssäni joudun neuvomaan muita hoitoperheitä pennun kasvattamisessa.

Olen tähän mennessä kasvattanut ainoastaan kaksi koiraa, beauceronin ja australiankelpien ja nuorempikin koiristani täyttää kesäkuussa kuusi vuotta. Pentupuuhat kaipaavat siis selkeästi päivitystä. Aika on kullannut muistot, vaikka kyllä ne pahimmat kommellukset ovat mieleen jääneet ihan pysyvästi :) Ensimmäisen koiran kanssa sitä oli jotenkin huoleton, kun ei vielä tiennyt mitä ongelmia matkan varrella voi tulla. Toisen koiran kanssa luulikin jo tietävänsä jotain ja joutui toteamaan, ettei se nyt ihan niinkään ollut. Jokaisen koiran kanssa on ne omat hankaluutensa ja kompastuskivet joiden kanssa joutuu painimaan. Ihan varmasti myös Viivin kanssa.

Pakko myöntää että paineet on kovat :D Pitäisi tässä nyt kai jo jotain osatakin kun työkseenkin ihan koiria kouluttaa. Omat odotukset ovat korkealla, ihan varmasti myös monen sivusta seuraajan. Saa nähdä miten tässä käy, joudunko häpeäkseni myöntämään että pennusta kasvoikin vallaton riiviö vailla minkäänlaisia tapoja! Mutta sen voin jo sanoa, että koirankouluttajana olen ehtinyt vasta raapaisemaan vähän pintaa ja hirvittää ajatellakin kuinka paljon sitä opittavaa vielä on. Onnekseni voin kuitenkin todeta päässeeni ainakin sen vaiheen yli, että kuvittelisin muka osaavani jotain ;)

Innolla haasteen pariin siis. Tuossa tuo karvamato tuhisee jalkojen juuressa, eikä arvaakaan kuinka paljon ajattelin imeä tästä yhteisestä vuodesta kokemusta ja oppia. Toivottavasti pystyn tarjoamaan sille riittävästi kokemuksia ja oppia, jotta siitä kasvaisi reipas opaskoiran alku. Vaikka tiedän että Viivistä luopuminen aikanaan on todellakin järjettömän vaikeaa, niin mitään muuta en toivo niin kovasti, kuin että siitä vielä opas näkövammaiselle saadaan. Se on kuitenkin se tärkein syy, miksi tähän hommaan ryhdyn :)