Tänään paneuduttiin tottiksen treenaamiseen. Sitä on tullut jotenkin liian laiskasti otettua. Istuminen joo onnistuu ja tänään alkoi maahanmenokin onnistumaan ilman käsiapua. Sivulletulo menee mainiosti käsiavun kanssa, samoin seuraaminen on kovin innokasta :) Intoa ei siis puutu, välillä sitä on jopa hiukan liikaa. Noutamista otettiin myöskin tänään ja hienosti palautui paperitollo mun käteen! Hauska treenikaveri kun vaan aina muistais treenailla! Malttaa myös hetken jo odottaa kun laittaa istumaan ja sanoo "odota". Siitä se malttipalikan rakentaminen alkaa...
Oon nappanut nappulan usein mukaan kauppareissuillekin autoon, jos vaan saa parkkihalliin auton. Viivi nimittäin edelleen vikisee siellä protestiksi kun lähdetään ajelemaan ja joutuu olemaan häkissä. Kyllä se sinne sitten ajan kanssa hiljenee, mutta josko se vikinä vähenis kun roudaa sitä ahkerasti mukana. Etupenkin jalkatilassa se viihtyy paremmin kun saa olla siinä kinttujen juuressa nukkumassa. Tänään se sitten jäi vähän vinkumaan häkkiin kun lähdettiin kauppaan. Takasin tullessa se olikin sitten ihan umpisikeässä unessa ja maha vaan paistoi kun toinen köllötteli selällään siellä :D
Tänään kylvin kasvimaalle punajuuret, herneet, pinaatit ja salaatit. Onneksi kasvimaa sijaitsee meidän piha-aidan toisella puolella ja koirat pääsee sinne vain valvotusti rellestämään. Saapa silti nähdä kauanko menee että valvova silmä herpaantuu ja kylvökset saa huutia....sen verran perusteellinen puutarhuri tuo nappula vaikuttaa olevan ;)
Ja vielä pitää omia koiria kehua. Myytti on ihan loistava leikkitäti. Jaksaa painia ja juosta Viivin kanssa, mutta ei anna pennun hyppiä silmille. Aika täpäkästi kertoo kun riittää tai ei huvita. Noh, Myyttiä tosin huvittaa aina, se on niin iloinen kun sillä on leikkikaveri jota se uskaltaa vähän kiusatakin. Tikrukin ihmeekseni leikittää jo pentua...sanoo tosin aika herkästi pennulle. Mutta aika loistavia mallikoiria ja kavereita Viiville. Nyt jo suru puserossa niiden puolesta kun Viivistä pitää luopua. Pääsevät niin hyvin ystävystymään ja ilo onkin lyhytaikaista. Mut murehditaan sitä sitten vuoden päästä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti