Hiihtämässä

Käytiin taas hiihtämässä Viivin (ja Myytin) kanssa. Tämä oli siis Vimpsin toka kerta vetojuhtana. Tarkoitus oli että se saisi ensimmäisen kierroksen juosta vapaana, mutta olin pimeässä kuulevinani että koiraladulla oli muitakin. Niinpä se sai aloittaa saman tien vetohommat kun ladulle saakka päästiin. Vähän hirvitti josko olisi tullut kohtaaminen toisen koirakon kanssa, että miten tuo mahtaa irrota lapasesta ;) Mutta ei siellä muita ollutkaan. Sen sijaan hirvitti kyllä se vauhti mikä lähti kelpien ja labradorin pistellessä parastaan! Latu oli tosi luistava ja pimeässä en juurikaan nähnyt eteeni, eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita todellakin ritti vaikka muille jakaa. Viivi sai tänään vetää 2km ja loput kierrokset se juoksi vapaana  ja kelpie sai tehdä työt. Hienosti se jaksoi siellä painella ja jäi vielä varastoonkin energiaa. Hyvin se myös osasi käyttäytyä. Mitä nyt osoittautui pieneksi latukiusaajaksi ja tuuppi Myyttiä jatkuvasti vauhdin hurmassaan. Taisi kostaa kaikki kelpieltä saamansa tuuppimiset, kun kerrankin Myytti oli niiiin tärkeän tehtävän äärellä ettei se ehtinyt pitää pentua kurissa ja nuhteessa :)

Eilen näin ohimennen Viivin veljeä. Sillä oli ihan Viivin pää, mutta muuten se oli kyllä paaaaljon suurempi. Painoikin 32 kg eli melkein 10kg enemmän kuin Vimps. Tosin taisi saada eläinlääkäriltä määräyksen vähän vähentää massaansa. Mutta hauska kyllä nähdä sisaruksia ja harmillista että meiltä jää tuleva pentutapaaminen väliin. Tai multa jää...Viivi on kyllä tarhalla hoidossa :)

Koirapuistoilua

Viivi pääsi keskiviikkona ensimmäistä kertaa elämässään koirapuistoon, kun treffattiin taas Vanjaa Keravalla. Vanja on kokenut puistoilija, eikä Viivillä kestänyt kauaa oppia tavoille ;) Siellä mentiin yhteisen kepin kanssa rinnakkain ja välillä vähän eri suuntiinkin. On niillä kyllä niin omanlaisensa leikit ja ilo silmälle kun nauttivat toistensa seurasta. Kiva oli myös huomata, että vieraisiin koiriin Viivi tutustui rauhallisesti ja asiallisesti eikä vain painanut tohinalla kimppuun. Koululla kun lasken sen tarhaan labbisten seuraan niin silloin mennään eikä meinata eikä paljon tuttavuutta hierota ensin. Kai se on siellä niin kotonaan "omiensa" joukossa. Onneksi siitä löytyy näemmä myös fiksu puoli :)

Täytin äsken C-Barq kyselynkin. Jossain vaiheessa tupsahtaa varmaan muillekin V-pennuillekin, mut mä olen taas niin hätänen ;) Ihan hyviä rastituksia pääasiassa. Pitäisi huvikseen verrata siihen puolivuotislomakkeeseen, kun eihän sitä enää muista mitä silloin täytti. No aggressiivisuus ei ainakaan ole muuttunut. En kyllä kykene keksimään yhtäkään tilannetta, jossa Viivi murisi tai muuta vastaavaa. Tai olisi levoton tai pelokas. Lumiauran kolinaan se välillä reagoi, mutta lähinnä vaan ihmettelee eikä säiky. Se on hämmästyttävän rauhallinen nuoreksi koiraksi, mutta kuitenkin aina valmiina touhuamaan. Se ei juurikaan riehu vaan on tilanteessa kuin tilanteessa sellainen perusrauhallinen. Paranee vaan vanhetessaan, niinkuin koirilla kai yleensä tuppaa olemaan tapanakin ;) Täytyy nyt nauttia sen viisaudesta ja söpöydestä täysillä, kun huhtikuussa se on sitten todennäköisesti menoa! Vaikka ajattelin kyllä pitää sen koulutuksen ohessa kotona asumassa, eli kyllä se meitä ainakin ensi syksyyn saakka ilahduttaa.

Reippailua

On se jännä kun ei osaa viikonloppunakaan olla pois töistä vaan tänäänkin löysin itseni sieltä juoksuttamasta Viiviä ja juoruamassa työkavereiden kanssa. Viivi sai taas juosta ja härnätä kavereitaan. Se tuntuu olevan myös yleensä se joka juoksee puuta päin tms. Saas nähdä onko sillä sitten terveystarkissa kaikki osat paikoillaan...ei ainakaan tekis huonoa käyttää hierojalla.

Illemmalla lähdettiin sitten Vimpsin ja Myytin kanssa etsimään työkaverin jokunen päivä sitten vinkkaamaa metsälenkkiä. Ja löydettiinkin melkeinpä paratiisi näihin muihin lenkkeihin verrattuna :) Mulle on niin tärkeetä että koira pääsee juoksemaan paljon myös vapaana ja tässä meidän lähellä on tosi huonosti paikkoja joissa uskaltaa pitää vapaana. Isoja teitä joka puolella ja porukkaa samoilla reiteillä niin hirveesti että jatkuvasti on otettava koirat hallintaan ja kytättävä ympäristöä herkeämättä että ehtii huomata kaiken ennen koiria. Ei tämä nyt löytynyt metsäkään mikään valtava ole, mutta kelpaa meille! Ainakaan nyt ei ollut kuin yksi koiranulkoiluttaja, joten ehkä ei mikään kaikkein ruuhkaisin paikka. Ja sinne pääsee ihan kävellen, eikä tarvitse autoa niinkuin muutamaan muuhun mukavaan lenkkipaikkaan. Aikaakiin saatiin kulumaan puoltoista tuntia, eli ihan mukava lenkki :)

Nyt on labradorilapsi taas tälle päivää väsytetty. Huomenna uudet kujeet :)

Tuhma toimistokoira

Otin Viivin tänään töihin mukaan, koska joku kodinsuojeluvaisto käski minua niin tekemään. En olisi välttämättä halunnut nähdä mitä tekee tylsistynyt, melkein viikon niukalla liikunnalla möllötellyt labradorinnoutajalapsi jäädessään yksin kotiin ;) Se pääsi toimistokoiraksi touhuamaan ja oli sitten kanniskellut kaikenmoista tavaraa pitkin taloa, rikkonut leluja, tonkinut roskiksista papereita ym. Iltapäivällä se kruunasi kaiken pissaamalla kaksi kertaa sisälle. Kerran keittiöön ja toisen kerran pomon huoneen matolle. Uuuups! Nyt illalla ei ole pissinyt sopimattomiin paikkoihin, joten mitä lienee sitten ruikkinut. Tekisi mieli sanoa että tekeekö se juoksuja, mutta kun olen sanonut niin jo monen monta kuukautta, niin taidan olla hiljaa. Ehkä se söi tarhassa riekkuessaan paljon lunta...mutta luulisi että olisi pissinyt sitten isoja lätäköitä kun nämä olivat olleen pikkupissoja. Tutkimattomia ovat Vimpsin pissimiset...

Pääsi se siis päivällä purkamaan energiaansa taas isojen koiraoppilaiden kanssa tarhaan. Siellä ne mennä viuhtoivat hullun lailla kinoksissa. Kokoonpanossa tänään mukana Vimps, Milo, Lempi, Tarmo ja Otto. Niitä on hauska seurata taukohuoneen ikkunasta, tulee väkisinkin hyvälle tuulelle toisten riemua katsoessa.

Illalla tehtiin vielä lenkki ja kovin on kämpässä hiljaista tällä hetkellä. Mahtoi olla rankka päivä :D Huomenna se saa jäädä kotiin pitämään Myytille seuraa. Myytti (6v) oli ollut tänään ilmeisen yksinäinen ja tylsistynyt, koska oli pelannut täällä Aten Xbox peliä! Huomenna sillä on sitten pelikaveri niin ei yksin tarvitse leikkiä ;)

Sairastupa

Nyt testataan Viivin laiskottelukyky, koska minä olen ollut perjantaista saakka kipeänä. Onneksi se rallasi töissä perjantaina ainakin kahden päivän edestä Totin ja Milon kanssa, niin sai pahimmat energiat silloin pihalle. Nyt olen kyennyt vain pissatuksille ja keuhkot huutaa jo siinä ajassa hoosiannaa. Onneksi Atte lähti just molempien koiruuksien kanssa edes pikkasen pidemmälle lenkille :) Hyvin Vimps on kyllä jaksanut laiskotella, mutta välillä huomaa että sitä tympii. Kulkee koko ajan kantapäillä ja odottaa että jotain tapahtuisi. Noh, josko tämä tästä taas pikkuhiljaa paremmaksi muuttuisi. Harmittaa olla töistä pois...kertoo ehkä siitä että tykkään työstäni :) Mutta parempi parannella rauhassa. Aika sitkeässä tuntuu tauti joillakin olevan joten toivotaan että itse pääsisi vähemmällä.

Viivin kauneuspäivä

Piipahdettiin tänään töiden jälkeen tarhalla, kun ajattelin taas punnita Viivin. Painoa 23,4 kg, eli vaikuttaisi siltä että kasvu on tasaantunut koska kuukausi sitten painoi 200g vähemmän, eli aikalailla samoissa mitoissa mennään.

Kun nyt tarhalla oltiin ja jäin suustani kiinni (niinkuin siellä ei saisi töissäkin ihan tarpeeksi juoruilla...) niin putsattiin samalla toinen korva joka vähän töhnii. Ihan likaa siellä vaan on, mutta toivotaan että kertahoito riitti. Toinen korva on ihan ok. Vauhtiin päästyäni leikkasin vielä kynnet ja vetäisin furminaattorilla pahimmat karvat. Eipä tarvii kotona sotkea :D Melkoinen kaunistautumispäivä siis :)

Viivi haluaa olla näkymätön...

Jokunen aika sitten Viivi söi taluttimestaan heijastinjatkopalan. Noin viikko sitten se söi oman heijastinhuivinsa. Tosin sitä olen edelleen sillä käyttänyt vaikkei se kovin edustava olekaan. Tänään se oli viimeistellyt omaansa ja tuhonnut myös Myytin heijastinhuivin! Minne ne pitää piilottaa, kun naulakosta käy ne varastamassa. Seuraavaksi menee varmaan taluttimet ja pannat. Tästä voi kuitenkin selvästi päätellä, että Viivi ei halua näkyä lenkkeillessään. Ehkä se häpeää seuraansa, tiedä sitten :D Ei kai auta kuin suunnata eläinkauppaan heijastinostoksille ja hommata labbiksenkestävät heijastimet. Koska mehän ei ilman heijastimia lenkkeillä :)

Ei mitään uutta

Sori vaan, mutta aika hiljaista on ollut täällä blogissa. Ehkä siitä voi päätellä että joka päivä ei enää tule mitään uusia ihmeellisyyksiä pennun kanssa. Elämä on asettunut uomiinsa niin sanoakseni. Eilen kyllä sain harmaita hiuksia ja olin jo melkein kiikuttamassa sitä tarhalle kun aamu alkoi sillä että se pissasi ja kakkasi matolle. Noh, ihan oma moka...mitäs nukuin niin myöhään. Mutta voisihan sitä toki jo tuossa iässä jotain sanoakin jos on hätä. Vahinkoja sattuu vielä joten ei siinä mitään. Lähdettiin sitten aamulenkille ja ajattelin että saa Viivikin juosta vapaana, josko se osaisi olla syömättä kakkaa. No ei se osannut. Pudotti jo kertaalleen pökäleen kun kielsin, mutta nappasi sen uudelleen ja niin se mennä kirmasi kakkaa suussa ja ruskea kuola roiskuen. Yööök! Minä siitä sitten suivaantumaan ihan tosissani kun lällättelee menemään ja vielä heti aamusta! Jätin sen takapihalle kökkimään kakkakitoineen kun mentiin Myytin kanssa sisälle. Siellä se sitten nökötti surkeana ilmestyksenä tovin ja näytti niin onnettomalta kuin vain pieni labradori voi näyttää. Lopulta se oli kärsinyt rangaistuksensa ja pääsi sisälle. Mitä se tästä oppi...ei todellakaan yhtään mitään, veikkaisin :D Mutta se on varma etten enää ikinäkoskaan vähättele koiran kakansyöntiongelmaa. En todellakaan tiennyt että se voi olla tällaista. Ja ehkä en kiusaa teitäkään enää näillä tarinoilla. Kerron sitten, jos siitä ongelmasta päästään eroon ;)

Tänään me aktivoiduttiin ja treenattiin. Jos ette ole huomanneet, niin melko laiskasti sitä on sitten kuitenkin mitään tottelevaisuutta treenattu. Sen verran että se seuraa vieressä ja istuu, menee maahan ja muita perusjuttuja. Noutaakin se osaa auttavasti ja tänään treenattiinkin juuri sitä tavaran luovuttamista käteen. Tähän asti se on tuonut kyllä tavaroita, mutta itse luovutusta ei olla treenattu. Jospa minä sen jaksan vielä vääntää sille niin on sitten tulevalla kouluttajalla vähemmän hommaa. Nouto kun on yksi oppaalle opetettavia asioita. Sen opettaminen on normaalisti kouluttajan hommia, mutta tokihan sitä tavaroiden tuomista voi hoitoperhekin treenata. Mukavaa aivojumppaa pennulle :)

Pitäisi varmaan jossain vaiheessa aktivoitua ja ottaa uusia kuvia. Kummasti se valokuvaaminen vähenee kun pentu vanhenee ja on vielä talvi ja kylmäkin :)