Se juoksee!

Jeee, nyt on Viivistäkin tullut iso tyttö! Se aloitti hoidossa ollessaan ensimmäiset juoksunsa. Jo oli aikakin :D

Viikko hoidossa oli mennyt paremmin kuin hyvin ja hyvä että sain sen takaisin kotiin kun olivat niin kiintyneet taas Viiviin :) Hyvä että oli osannut olla nätisti. Oli uinutkin ahkerasti ja uidessaan kuulemma roikkuu Unnan korvassa kiinni. Reilu meininki...

Parempia uutisia...

Viivi vietti pari päivää tarhalla, niin sai rauhassa parannella tassuaan. Ekan illan se oli niin kipeä että oltiin varmoja että on murtunut. Seuraavana aamuna se oli kuitenkin jo huomattavasi parempi, eikä sitä sitten edes kuvattu. Nyt se on ollut täällä kotona eikä onnu enää juurikaan. Pidän sen erillään muista koirista, kun muuten se rallaisi hulluna Hurman kanssa :) Mutta loistavaa että taidettiin selvitä nyrjähdyksellä tms. Rauhassa otetaan nyt hetken aikaa ja vähitellen aletaan liikkumaan. Ei meinaa Viivin polla kestää toimettomuutta. Tarhallakin se kerran karkasi häkistään ja juoksi ympäri tarhaa, tassusta viis :D

On se vaan niin rakas. Ihanaa että on taas kotosalla, vaikka epätietoisuudessa eläminen jatkuukin vielä...tiedä sitten kuinka kauan :p

Surkeita uutisia :(

Viivi loukkasi eilen jalkansa pahasti. Se oli tänä aamuna ihan kolmijalkainen ja tassu turvoksissa. Eilen se hepuloi melko railakkaasti ulkona ja pari kertaa veti kylkimyyryä pihassa. Ilmeisesti siinä sitten sattunut pahemmin, vaikka ei se kyllä mitään vinkaissut tai muutakaan. Illalla se muutaman kerran kevensi jalkaansa ja sanoin Atelle että pitää seurata. Mutta aamulla se sitten ei enää astunut ollenkaan tassulle vaan piti sitä ihan käppyrässä. Siinä kopeloidessani sitä se jopa murisi muutamaan otteeseen kun kävi niin kipeää :(  Se on varmasti tosi kipeä, koska Viivillähän ei normaalisti tunnu tuntoaistia edes olevan....

Jätin sen tarhalle yöksi, koska luonnollisestikin sen pitää olla levossa ja meillä se ei kyllä onnistu tai ainakin Viivi joutuisi olemaan muusta sakista erillään. Eläinlääkäri oli onneksi tänään paikalla ja katsoi tassun sekä antoi kipulääkityksen. Huomenna tassu kuvataan, jos ei näytä menneen yhtään paremmaksi. Kahta varvasta se aristi eniten, joten voi olla että jotain murtumaakin sieltä löytyy :(

Voi pientä reppanaa, tuli kyllä niin surku sen puolesta :(  Toivotaan että paranee nopeasti kuntoon!

Painoa 24 kg.

Testikuulumisia

Viivin testit eivät suinkaan alkaneet niinkuin Strömsössä on tapana, vaan se hurmasi testaajaansa mm. karkaamalla autosta parkkihalliin :) Nyt parina viime päivänä se on kyllä kovasti pyrkinyt paikkaamaan tilannetta ja käyttäytynyt jo astetta siivommin! Hyvin sillä on mennyt, vaikka onkin ilmeisesti vähän jännittänyt vieraan ihmisen matkassa. Mitään pelkoja sillä ei ole ilmennyt ja häntä heiluen pistellyt menemään. Sen tarkempaa raporttia mullakaan ei vielä ole, mutta mitä ilmeisimmin mitään ylläreitä ei ole tullut :) Uhkasivat jopa tuupata mut palaverista pihalle kun Viiviä käsitellään...pelkäävät varmaan että alan esittämään väliin omia kommenttejani :D

Tänään oli se päivä kun olisi helposti voinut hylkääntyä. Aamulla paukkutesti ja iltapäivällä luustokuvaus ja silmäpeilaus. Paukut kirkkaasti läpi ja niistä ei kukaan muukaan hylkääntynyt. Muutama joutuu vielä uusimaan kyseisen osion ensi viikolla. Terveystarkeissa Viivi sai puhtaat paperit, eli sekin puoli priimaa. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0 eli molemmissa parhaat mahdolliset. Silmissä oli vähän vinksottavia ripsiä, josta tuli merkintä mutta se ei vaikuta mitenkään normielämään. Muiden koirien tuloksista ei ole tietoa tässä vaiheessa. Jos koira on luustoltaan risa, siitä lähtee kyllä hoitoperheelle tieto.

Näillä siis mennään ja väitänpä että Viivin on enää kovin vaikea välttää opaskoiran uraa. Ellei sitten mammakoiraksi päädy. Mutta vaikea uskoa että se enää kotikoiraksi päätyisi. JEE :) Mahtava Viivi!!

Mainitaanpa vielä että painoa 22,6 kg.

Viivin kauneuspäivä

Piipahdettiin tänään töiden jälkeen tarhalla, kun ajattelin taas punnita Viivin. Painoa 23,4 kg, eli vaikuttaisi siltä että kasvu on tasaantunut koska kuukausi sitten painoi 200g vähemmän, eli aikalailla samoissa mitoissa mennään.

Kun nyt tarhalla oltiin ja jäin suustani kiinni (niinkuin siellä ei saisi töissäkin ihan tarpeeksi juoruilla...) niin putsattiin samalla toinen korva joka vähän töhnii. Ihan likaa siellä vaan on, mutta toivotaan että kertahoito riitti. Toinen korva on ihan ok. Vauhtiin päästyäni leikkasin vielä kynnet ja vetäisin furminaattorilla pahimmat karvat. Eipä tarvii kotona sotkea :D Melkoinen kaunistautumispäivä siis :)

Tuholainen

Viivi on nakerrellut päiviensä ratoksi eteisen parketista palasia. Ulkoeteisen ja eteisen välistä kun puuttuu kynnys, joten siitä on kiva askarrella tikkuja reunasta. Taidan mennä kynnysostoksille viikonloppuna ;) Syököön ennemmin sitä kuin lattiaa.

Kakansyöntiongelma jatkuu edelleen. Tähän mennessä on kokeiltu pidempinä kuureina mm. keepers mixiä, deteriä, B-vitamiinia ja nyt viimeisimpänä maitohappobakteereja. Lisäksi ruokaan on lisätty ananasta ja banaania (josta tuli oksu). Ei merkittäviä tuloksia. Remmilenkeillä ei yleensä syö kakkaa, mutta välillä kyllä. Vapaana ollessaan sen sijaan suunnistaa kasalta toiselle, ainakin useimmiten. Arvatkaapa vaan saako tuo olla niin paljon vapaana kuin haluaisin sen olevan. Kakan syömisestä seuraa joko lyhytaikainen ripuli tai oksennus olohuoneeseen. Ei kiva siis. Mutta uskottava kai se on että se on vaan ärsyttävä tapa, eikä mikään puutostila. Toivottavasti olisi edes vain talven riemuja ja loppuu kun kesä tulee, eikä ole tarjolla jäätyneitä pökäleitä.

Hyvässä kunnossa se on tällä hetkellä. Turkki on paksu ja kiiltävä ja se on sopivan hoikka. Silmät vähän taas rähmii mutta sitä se on ollut aina satunnaisesti kun ne rakkulat siellä edelleen häiriköi välillä. Menee itsekseen ohi kun vähän putsailee silmävedellä.

Virallista testikutsua odotellaan saapuvaksi. Sen kanssa on ollut jotain viilaamista ja kuulemma tänään sen pitäisi kolahtaa sähköpostiin. Näinköhän :D

Kennelyskä

Kennelyskää on nyt ilmeisen paljon liikkeellä. Niin myös meillä tarhalla :( Tosi kurjaa ja nyt kun kyseessä ovat vielä testikoirat joiden kotiuttaminen hankaloitui ja tuottaa harmia hoitoperheille. Niitä koiria kun ei ole reilua tuupata takaisin perheisiin joissa on muita koiria, koska tarttuu niin hitsin ärhäkkäästi. Kaikki testikoirathan olivat ihan oikeaoppisesti rokotettuja, joten melkoisen turha taitaa kyseinen rokote olla. Viivi ei ole rokotetta saanut, eikä omakaan koirani. Toivotaan etteivät saa tartuntaa. Kyllähän ne sille kovasti altistuvat kun vaatteissani kaikki pöpöt kotiin kannan. Kurja tauti. Toivotaan että koirat paranevat nopeasti!

Viivin eloon ei kuulu mitään ihmeitä. Pitäisi lähteä sen kanssa joku päivä vaikka lentokentälle tai Itikseen ja tsekata ettei mitään porraspelkoa ole ilmaantunut. Sitä kun ei välttämättä huomaa jos kulkee vain tuttuja portaita joissa koira on oppinut kulkemaan. Pitää saada uusia haasteita jos haluaa varmistua asiasta :) Ja vaikka niistä "tavallisista" portaista selviäisikin, voivat esim. liukkaat kierreportaat tai lasikaide portaiden yhteydessä aiheuttaa vaikeuksia. Näihin voi vielä pennun kanssa puuttua ainakin jossain määrin paremmin kuin aikuisen koiran kanssa.

Se hyppää sänkyyn!

Kauanhan siihen menikin, että tuo pentu oppii sänkyyn tulemaan. Nyt se tekee sen somalla tasajalkapompulla ja meidän sänky on oikeasti melko korkea! Se saattaa hypätä vaikka suoraan naaman päälle, joten toooosi kiva. Se myös raivaa väylänsä päättäväisesti hyviin asemiin esim. tyynyn päälle köllimään, ennen kuin kukaan ehtii tuuppaamaan sitä alas. Kerran se laskeutui sängystä kelpien reviirille ja sai mojovan pölläytyksen tästä hyvästä. Ei ole labbiksella helppoa :)

Voi olla että sillä on nenäpunkki. Voi argh! Se on pari kertaa ryystänyt, että pitää nyt vielä seurata jatkaako se samaa rataa ennen kuin törkkää lääkkeet niskaan. Sitähän me tässä just kaivattiinkin!

Pissa-Liisan kuulumiset

Hohhoijaa. Ei ollut Vimpsillä mitään tulehdusta joten enpä tiedä mistä on nyt moisen sisälle pissailun keksinyt. Tänään meni eteisen matto kun olkkarin matto on siirretty ulos odottamaan pesua. Pitää seurailla tilannetta ja päästää sitä ahkerasti ulos josko auttaisi. Ehkä se keksi sisään pissimisen ihanuuden ja pääsi tottumaan moiseen ylellisyyteen. Jospa sitä elellään hetki taas ilman mattoja ja toivotaan että tilanne menee ohi.

Pissis painaa tällä hetkellä 21,2kg. Vihdoinkin muistin sen punnata koululla!

Pissaa siellä ja pissaa täällä....

Viivillä on varmaan taas pissitulehdus. Tai jotain muuta epänormaalia. On nyt pissinyt useemman kerran sisälle ja tänään tarhalla koppiinsa :(  Huomenna otan pissanäytteen ja toimitetaan se Mäntsälään viljeltäväksi. Tylsäää...

Siinä asiaa mietittiin Terhin kanssa niin Terhi kysyi että eihän se juoksua tee. Voi apua, se on jo niiiin vanha että johan se juoksut voi oikeesti kohta alkaa. Miten ihmeessä tää aika voi mennä tällasta vauhtia! Tänään kattelin sitä taas ulkotarhassa niin samaa kokoa se alkaa olemaan kuin muutkin tarhan koirat. Meinashan Viivi päätyä Hannun matkassa koulutuslenkillekin. Oli vissiin jo autossa asti ennen kuin Hannu huomasi ottaneensa tarhasta väärän koiran :) Olis siinä ollut ihmettelemistä kun koira ei osaa. Viivi olis varmaan ollut ihan innoissan uusista maisemista :D

Tarhajakso lähestyy! Jokohan mä mainitsin että kaikki V-pennut ovat jo ilmoittaneet pääsevänsä testeihin.

Näyttelypuuhia

Tosin Vimpsin osalta vain turistikoiran roolissa. Tammelassa oli beauceronien erikoisnäyttely, jossa käytiin Tikrun kanssa pyörähtämässä vaikka normaalisti meillä ei paljon missikisoja harrasteta. Ja hyvä niin, handleri kun oli todella huono juoksemaan ympyrää ;) Viivi käyttäytyi ihan jees, ei se oikein osannut rauhoittua aloilleen kuin hetkittäin. Aina oli jotain hyviä hajuja maassa, herkullisia risuja, ihania ihmisiä tai uusia kivoja koiria. Mutta pääasia ettei sentään häseltänyt taukoamatta, vain sellaista pientä puuhastelua. Hauska päivä kokonaisuudessaan mukavassa seurassa, vaikka kyllä sitä taas kerran mietti ettei tuossa näyttelytouhussa ole mitään järkeä :D

Viivin tokoilut etenee mukavasti. Nouto on jo koeliikkeenä sivulletuloa vaille valmis, mutta se onkin sitten varmaan se haasteellisin osuus. Se jätetään nyt hetkeksi odottamaan ja treenaillaan muita juttuja ensin.

Tänään oli kummipojan synttärit mun vanhempien luona ja Viivi kunnostautui taas kerran lasten lelujen noutajana. Hienosti mahtuu labradorin suuhun vaikka mitä kivaa samaan aikaan :) Onneksi se on opetettu niin, että sen mielestä on kiva tuoda ja antaa kaikki haalimansa asiat mulle, niin ei tarvii taistella. Toisaalta kivointahan se toki olis jos ei keräilisi sitä kamaa lainkaan kitusiinsa...
Tarjosin Viiville maistiaiseksi myös sitruunan viipaletta jota muut koirat ei viisaina kelpuuttaneet. Labbiksen oli kyllä tarkaan mietittävä ja maisteltava ennen lopullista "herkkupalan" hylkäämistä ;) Tiukille otti!

Painoa äsken punnattuna 18,4 kg.
Korvat haiskahtaa vähän pahalle ja toinen korva töhnii jonkin verran, joten oon niitä nyt kevyesti vedellä putsaillut. Josko päästäisiin sillä, ettei tarvita järeämpiä keinoja...

Eläinlääkärissä

Vein Viivin aamulla tarhalle ja se pääsi Hannan kanssa Mäntsälän reissulle. Oli ilmeisesti käyttäytynyt lääkärissä oikein asiallisesti. Molemmista silmistä löytyi rakkulaa ja sai nyt antibioottitipat. Josko ne NYT lähtis...

Aamulla Vimpsis kömpi mua vastaan nojatuolista, voi pientä porsasta! Ja niin mielelläni kun minä sen siinä vielä antaisin ollakin jos se mun päätettävissä olisi. Kukaan muu siinä ei koskaan istu, joten hyvin joutaisi Viivin käyttöön. Mutta eipähän näitä sääntöjä huviksensa viitsi rikkoa, joten pentu nukkuu lattialla aina kun kykenen sitä vahtimaan. Kai sitä on hetkeksi laitettava tuolille joku este ettei yöllä pääse kapuamaan sinne.

Niinhän ne silmät taas rähmii :(

Höööh, tipat loppui siis sunnuntaina ja eilen alkoi rähmiminen uudelleen. Lähinnä oikea silmä rähmii sellaista keltavihreää kikkaretta. Koska sattui olemaan keskiviikko niin suuntasin koululle Lenan pakeille, mutta eihän se sitten ollutkaan töissä. Juttelin eläintenhoitaja Marin kanssa ja päätettiin että Viivi menee huomenna Mäntsälään eläinlääkärille aamusta, kun sinne oli joku muu koira menossa. Samalla sitten tsekataan Vimpsin silmät ja mietitään mitä seuraavaksi. Kurjaa...

Vimps on tänään keskittynyt ruohon syömiseen. Sen mielestä ruohonleikkurin jättämät paakut takapihalla oli ihan mielettömän siistiä ja yritti niitä pistellä poskeensa. Mun mielestä se taas ei ollut lainkaan hyvä idea. Yritettiin keksiä muuta puuhaa ja otettiin treenisessio takapihalla. Vähän noutoakin pienellä tunnarikapulalla ja on sillä ajatus olemassa :) Pitäisköhän sille opettaa tunnistusnoutokin ihan vaan aivojumppana. Eikö jokaisen opaskoiran sellainen taito pitäis osata ;)

Illalla käytiin Bisajärvellä seikkailemassa ja nyt on melko hiljaista kun kaikko koirat makaa raatona olohuoneen lattialla. Mehän oltiin tässä toissapäivänä Viivin kanssa kaksistaan lenkkeilemässä ja samalla lenkillä tuli treenattua asiallista hihnakäyttäytymistä ja vapaana olemista. Kas kun hoksasin siinä kävellessä että aika vähän ollaan Viivin kanssa kaksistaan oltu lenkillä. Mutta eipä siinä mitään isoa ongelmaa ollut. Haistelua vähemmälle ja toisten koirien ohittaminen oli vaikeampaa ilman tukijoukkoja jotka esimerkillään johdattaa Viivin helposti ohi. Vapaana ollessa pääsin treenailemaan sitä, että sen tehtävä on pitää huoli että pysyy mun mukana. Sitä kun ei voi eikä oikein tarviikaan treenailla jos on muita koiria kun pysyy kuitenkin niiden ansiosta lähimaastossa. Eipä se nytkään huitelemaan lähtenyt mutta huvikseni menin puun taakse piiloon ja viihdytin itseäni Viivin reaktioilla. Ekalla kerralla se juoksi takaisin päin kun huomasi mun kadonneen. Seisoi ihan mun vieressä, muttei nähnyt että olin siinä. Seisoi vaikka kuinka kauan ihmettelemässä ennen kuin päätti juosta takaisin tulosuuntaan ja samalla hetkellä sai varmaan hajun musta ja riemastui suuresti kun en ollutkaan jättänyt sitä yksin metsään :) Piilouduin useamman kerran lenkin aikana, tai sitten vaihdoin yllättäen kulkusuuntaa. Lopuksi Vimps alkoi tekemään hassuja pistoja joka suuntaan täysiä laukaten :D Täysiä tonne, ei ketään...täysiä tohon suuntaan, ei täälläkään, täysiä sinne, JEEEE täällä!! :) En tiedä alkoiko se kuitenkaan sen suuremmin huolehtimaan että pysytään yhdessä, mutta ainakin sille tuli vähän huoli että mihis se tyyppi oikein hävisi.

Kotona taas

Mökkiloma loppui ja kotiin oli palattava eilen. Viiviä oli kyllä ikävä, mutta olin ihan tyytyväinen ettei se ollut mukana. Helpotti huomattavasti ettei tarvinnut koko ajan vahdata pennun menemisiä :) Ja vielä kun tiesi että Terhin luona se viihtyy ja on kuin kotonaan niin ei tarvinnut murehtia. Terhin mukaan se käyttäytyi koko viikon kiltisti ja oli tosi söpö koko ajan. Ei kai se muutakaan osaa. Eikä se ilmeisesti mitään tuhonnutkaan, poikien legoja se oli ylpeänä kanniskellut pitkin kämpää. Terhin mieskin on tainnut Vimpsiin tykästyä kovasti ;) On se vähän sellainen miestenhurmaaja, että vähän koiravastaisemmatkin tyypit alkavat sille lepertelemään :D

Kovasti se on kasvanut kun ei ole hetkeen nähnyt. Naama on ihan erinäköinen ja jalkaa on tullut lisää. Ei ehkä mikään kaunein kukkanen juuri tässä vaiheessa...sellainen solakka silakka se on edelleen. Painoa oli eilisen punnauksen mukaan 14,5 kg. Silmätippoja laitetaan vielä tämän päivän ajan ja sitten loppuu sekin homma. Keskiviikon tarkistuksessa oikeassa silmässä oli ollut vielä rakkulaa, mutta parempaa päin. Seuraavan lääkekuurin aikana on ehkä taas Terhin hoitovuoro :D Toivotaan tosin että seuraava tule vielä pitkään aikaan.

Aamulla oli mukava herätä, kun pentu läiskäisi ison tassunsa suoraan naamaan, auts! Mukava elää taas pentuelämää ;)

Rakkuloita silmässä

Vimpsin silmät ovat viime aikoina kovasti rähmineet, joten mainitsin asiasta eläinlääkärille kun käytiin tänään hakemassa rabiesrokotus. Niinhän sieltä alaluomista löytyi rakkuloita, jotka moista vaivaa aiheuttavat. Ei mikään ihmeellinen juttu nuorelle koiralle, mutta inhottava vaiva kuitenkin. Nyt sitten hoitona ensin silmätippoja ja jos ei niillä saada apua niin järeämmät aseet käyttöön. Tippoja pitääkin laittaa silmään viisi kertaa päivässä...ajattelin ensin että näinköhän siitä tippojen laitosta mitään tulee, mut hienosti antaa laittaa molempiin silmiin. Toivotaan että jatkossakin menee noin helpolla :)

Mutta joo, toivotaan että rakkulat katoavat tällä hoidolla ja nyt on kaikki rokotuksetkin kunnossa. Aloin oikein miettimään niitä ihmisiä jotka odottavat rokotusten olevan kunnossa, ennen kuin vievät pentua suureen maailmaan. Melkosen pitkällä ollaan jo tässä vaiheessa kehityksen kannalta ja aika isoja juttuja jäisi kokematta jos kaikki sinne saakka odottelisivat. Toki itsekin katson tarkkaan etten anna ventovieraiden koirien kanssa seurustella tai vie koirapuistoon (en kyllä vie ikinä muulloinkaan), mutta muuten en asiaa pahemmin edes mieti. Nyt meille aukeavat pienen varoajan jälkeen ovet vaikkapa mätsäreihin! Ajattelin Vimpsin sellaiseen raahata jossain sopivassa välissä ihan vaan kokemuksia saamaan. Samalla kai sitä vois osallistuakin jos paikan päälle raahaudutaan :) Viivihän tietenkin kerää pokaalit kotiin kaikella kauneudellaan ja asiallisella käyttäytymisellään. Niitä voidaan sitten kennelpäällikkö Vesalle esitellä, kun Vesa kehaisi tänään kuinka ne A-pennut on niin kauniita kun puhuttiin Viivin kasvusta. Minä sitten siihen, että meinaatko että Viivi ei oo kaunis, niin Vesa totesi että kyllä siitäkin varmaan ihan kaunis tulee. Siis MITÄ!!?? Se on nyt jo kaunis!! Ehkä maailman kaunein :D Vesa ei vaan tajuu.

Lisäänkin tänne metsälenkin kuvasatoa tältä päivältä. Todistusaineistoa siitä miten kaunis prinsessa Viivi on :p

Uusi isojen tyttöjen panta kaivettiin tänään kaapista

Aurinkokin pilkisti

Söpis <3

Viivi ja Viivin kaverit. Pidän tästä kuvasta niiiin paljon :)

Vähän sivuprofiiliakin

Kepit maistuu...

Vimpsin Juhannustouhut

Meidän Juhannus sujui kotosalla, Atte tosin on edelleen mökkeilemässä. Itse katsoin parhaimmaksi jäädä eläintarhan kanssa kotiin, niin tylsää kuin se toisaalta onkin. Eilen käytiin tarhalla viihdyttämässä Terhiä, jolla on töitä koko viikonloppu. Unna ja Viivi painivat minkä jaksoivat siinä helteessä ja Unna yritti saada Viivistä juoksuseuraakin...vähän heikolla menestyksellä kylläkin ;) Loppupäivä menikin sitte lepäillessä ja aurinkoa ottaessa omalla pihalla. Otettiin me Terhin kanssa vielä pissanäyte kun siinä keskiviikkoisessa näytteessä oli vielä jotain häikkää. Eläinlääkärin puhelinopastuksessa sitten selviteltiin miltä testi nyt näyttää ja toistaiseksi kaikki hyvin. Jos oireita vielä ilmenee niin sitten keskiviikkona seuraava tsekkaus. Mut nythän toi on ollut taas pitkääkin pätkää sisäsiisti niin eipä tässä varmaan huolta ole.

Tänään käytiin taas aamulla tarhalla ja Vimpsis pääsi leikkimään muutamaa kuukautta vanhemman Timi labbiksen kanssa. Timi oli aluksi vähän hätää kärsimässä tungettelevan leidin kanssa, mutta pääsi sitten juoneen mukaan ja meno oli aikamoista. Taisi Timin hammaskin saada irtoamiseen vähän lisävauhtia ;) Ja näin oli taas yksi pieni väsytetty hetkeksi. Kotona Viivi päätti TAAS askarrella antennijohdon kanssa, mutta ehätin hätiin ennenkuin tuhotyö saatettiin loppuun asti ja annoin vähän sanallista tukkapöllyä. Tuo pentu on kyllä maailman söpöin kun sitä ojentaa. Se ei mitenkään lähde pois tilanteesta tai ala pöljäilemään enempää, se vain istuu ja vakavana tapittaa silmiin kovasti pahoillaan olevan näköisenä. Sitten se tulee hetken päästä jalkoihin makaamaan ja taputan sitä päähän sovinnon merkiksi :D

Käytiin me tänään puntarillakin lauantain kunniaksi ja taas me pistettiin kilo lisää! Nyt kasassa tasan 12 kg. Alkaa Myytti jäämään kakkoseksi ;) Edelleen se on ihan hoikkis, vaikka voisi se aavistuksen olla hoikempi tuostakin vielä.

Ensi viikolla ollaankin muuten sitten jännän äärellä: Vimpsin ensimmäinen tarhajakso!!! Eka testaus ja kaupunkikävelyä luvassa. Todella mielenkiintoista nähdä Viivin käyttäytymistä testissä! Yritän saada jonkun ottamaan sen videolle niin näkisin sen itsekin. En voi olla samassa tilassa, ettei Viivi häiriinny tai saa tukea musta. Jos ei löydy videoijaa niin sitten vakoilen jostain ikkunasta :D

Terveisiä Kuhmosta

Kylläpäs Viivi oli hyvää matkaseuraa :) En olisi uskonut miten helposti matka sen ja kahden muun koiran kanssa sujui. Toki ulkoiluissa oli vähän haastetta, mut onhan se mukavaa järjestää kanssaihmisille vähän viihdettä. Mökillä Viivi käyttäytyi myös mainiosti, ei tuhonnut mitään eikä muutakaan ihmeellistä. Yöt se nukkui isossa koululta lainatussa häkissä, ettei päässyt öisin rellestämään ja aiheuttamaan mulle ylimääräistä laskua. Joka ilta tehtiin tutkimusmatkailua Kuhmon ympäristössä eikä vastaan tullut mitään mikä olisi kummastuttanut pentua. Käveli jopa kosken päälle rakennetulla pitkospuukyhäelmällä ilman ongelmia, siitä olin ihan erityisen tyytyväinen. Koski pauhasi kovaa ympärillä ja pitkospuut olivat kapeita, mut niin se vaan mennä touhotti Tikrun ja Myytin perässä :) On se vaan reipas! Ja kun isot koirat oli mulla vyöllä kiinni pitkässä joustonarussa niin Viivi piti yleensä narua suussaan ja käveli siivosti kuin olisi kytkettynä. Välillä toki narua piti retuuttaa mut silloin käskin sen irrottamaan ja matka jatkui sopuisasti. Oli meillä hauskaa! Työtkin sujuivat kerrassaan loistavasti, joten kaikin puolin tosi onnistunut reissu Kuhmoon.

Paitsi että pakkohan jotain huonoakin on olla. Eilen yöllä Viivi oli todella levoton ja vikisi häkissä melkeinpä tunnin välein. Ajattelin josko se vaan olisi itkenyt tylsyyttään häkissä, mutta päästin sen sitten lopulta ulos ja kävi useamman kerran kyykistelemässä. Katsoin ensin että se on kakalla ja ajattelin jo kauhuissani että nyt sillä on suolitukos kun ei saa kakattua, mutta lopulta varmistuin että se yritti pissata. Tunnin välein me sitten juostiin ulkona ja ehti se jo pissata häkkiinkin kerran jossain välissä :(  Penturaasu (ja vähän minäkin kun edessä oli kuitenkin piiiitkä ajomatka kotiin seuraavana aamuna..). Kotimatka sujui kuitenkin hyvin ja käytiin hakemassa vaivaan antibioottikuuri. Toivottavasti auttaa nopeasti! Hiukan harmitti kun juuri keskiviikkona riemuitsin, kun Viivi pyysi ulos pissalle ja teki sen toisenkin kerran. Viitteitä siis sisäsiisteydestä runsain mitoin ja sitten mokoma pissitulehdus tuli sotkemaan kuviot. Noh, eiköhän se siitä taas :) Pääasia että saataisiin pentu pian terveeksi.

Ensi viikon Viivi onkin sitten Terhin luona hoidossa. Lähden itse taas reissuun Savonlinnaan ja Joensuuhun, enkä mielelläni ota kakaraa hotelliin mukaan. Joutuisi taas raahaamaan häkkiä ym. moneen paikkaan ja muutenkin vahtimaan ettei tee tuhojaan. Terhi on meillä koululla eläintenhoitajana ja jo Viiviä ottaessani sovittiin että se on meidän yhteishuoltajuuspentumme, eli Terhi voi ottaa Viiviä hoitoon aina kun tarve vaatii. Hyvä diili :) Noin pientä lapsosta en pitkäksi aikaa halua vielä tarhalle hoitoon viedä ja nyt se pääsee yöksi kotioloihin vaikka päivän rillutteleekin tarhalla hurmaamassa ihmisiä.