Alaikäisenä töissä

Viivi on kovin polleana aamuisin kun olen ottanut sen töihin mukaan. Niinpä...työt alkoi taas!  Tällä viikolla siellä ei vielä juuri muita olekaan, kun muilla on pidemmät lomat kuin mulla. On siis ihan kiva pitää Viiviä mukana kun se voi hengailla mun seurana jos olen "toimistolla". Onhan se ison osan ajasta kopissa, mutta tänäänkin tein puoli päivää paperihommia niin siinähän se kouluttajatilassa hengaili mun kanssa.

Taas olen ihmetellyt viime päivät miten se onkin niin tottelevainen pieneksi pennuksi. Vaivaton pitää vapaana kun tottelee pienestä vihjeestä. Toiset koirat on aika paha haaste luoksetulon kannalta, mutta sieltäkin se tulee ääntä vähän korottamalla eikä tarvitse hakea. No melkein aina ;) Ainoa huono puoli on tällä hetkellä mahdoton hyppiminen ihmisiä vasten. Nyt se on alkanut tekemään sellaisia tasajalkapomppuja ja tuntuu aika ikävältä 15 kiloinen hyppäävä labbis. Mur, pitäisi ottaa tämä nyt ihan työn alle. Ei se todennäköisesti vaatisi kun yhden tukkapöllyn hölmöilystään niin ottaisi opiksi. Sanalliset kiellot ei siinä riemutilassa auta mitään...myöhäistä vikistä kun Vimps on jo menossa.

Viikonlopun puuhasteluja

Eipä me oikeastaan olla mitään ihmeitä puuhasteltu. Vimps oli eilen puolisen päivää mun porukoilla hoidossa ja mokoma karkaili niiden terassilta portin rakosista. Sille pitää ehkä antaa lisää ruokaa, koska raot ei todellakaan ole mitenkään suuria. Melkonen silakka! :) Kovasti tuntuvat Viivistä(kin) tykkäävän, kun kuulemma on niin kiltisti ja tottelee. Saa ulkoilla vapaana pihalla valvottuna, vaikkei aitoja olekaan (ehkä se siis pysyy paremmin ilman aitoja..) kun pysyy ihan ongelmitta alueella ja jos meinaa mennä rajojen ulkopuolelle niin tulee kutsusta takasin. Marjoihin se tosin oli ihastunut niin kovasti, että se oli pitänyt kantaa pois pensaasta :D

Paino tällä hetkellä 14,7 kg eli nyt ei juuri tullut lisää viime viikosta.

Eläinlääkärissä

Vein Viivin aamulla tarhalle ja se pääsi Hannan kanssa Mäntsälän reissulle. Oli ilmeisesti käyttäytynyt lääkärissä oikein asiallisesti. Molemmista silmistä löytyi rakkulaa ja sai nyt antibioottitipat. Josko ne NYT lähtis...

Aamulla Vimpsis kömpi mua vastaan nojatuolista, voi pientä porsasta! Ja niin mielelläni kun minä sen siinä vielä antaisin ollakin jos se mun päätettävissä olisi. Kukaan muu siinä ei koskaan istu, joten hyvin joutaisi Viivin käyttöön. Mutta eipähän näitä sääntöjä huviksensa viitsi rikkoa, joten pentu nukkuu lattialla aina kun kykenen sitä vahtimaan. Kai sitä on hetkeksi laitettava tuolille joku este ettei yöllä pääse kapuamaan sinne.

Niinhän ne silmät taas rähmii :(

Höööh, tipat loppui siis sunnuntaina ja eilen alkoi rähmiminen uudelleen. Lähinnä oikea silmä rähmii sellaista keltavihreää kikkaretta. Koska sattui olemaan keskiviikko niin suuntasin koululle Lenan pakeille, mutta eihän se sitten ollutkaan töissä. Juttelin eläintenhoitaja Marin kanssa ja päätettiin että Viivi menee huomenna Mäntsälään eläinlääkärille aamusta, kun sinne oli joku muu koira menossa. Samalla sitten tsekataan Vimpsin silmät ja mietitään mitä seuraavaksi. Kurjaa...

Vimps on tänään keskittynyt ruohon syömiseen. Sen mielestä ruohonleikkurin jättämät paakut takapihalla oli ihan mielettömän siistiä ja yritti niitä pistellä poskeensa. Mun mielestä se taas ei ollut lainkaan hyvä idea. Yritettiin keksiä muuta puuhaa ja otettiin treenisessio takapihalla. Vähän noutoakin pienellä tunnarikapulalla ja on sillä ajatus olemassa :) Pitäisköhän sille opettaa tunnistusnoutokin ihan vaan aivojumppana. Eikö jokaisen opaskoiran sellainen taito pitäis osata ;)

Illalla käytiin Bisajärvellä seikkailemassa ja nyt on melko hiljaista kun kaikko koirat makaa raatona olohuoneen lattialla. Mehän oltiin tässä toissapäivänä Viivin kanssa kaksistaan lenkkeilemässä ja samalla lenkillä tuli treenattua asiallista hihnakäyttäytymistä ja vapaana olemista. Kas kun hoksasin siinä kävellessä että aika vähän ollaan Viivin kanssa kaksistaan oltu lenkillä. Mutta eipä siinä mitään isoa ongelmaa ollut. Haistelua vähemmälle ja toisten koirien ohittaminen oli vaikeampaa ilman tukijoukkoja jotka esimerkillään johdattaa Viivin helposti ohi. Vapaana ollessa pääsin treenailemaan sitä, että sen tehtävä on pitää huoli että pysyy mun mukana. Sitä kun ei voi eikä oikein tarviikaan treenailla jos on muita koiria kun pysyy kuitenkin niiden ansiosta lähimaastossa. Eipä se nytkään huitelemaan lähtenyt mutta huvikseni menin puun taakse piiloon ja viihdytin itseäni Viivin reaktioilla. Ekalla kerralla se juoksi takaisin päin kun huomasi mun kadonneen. Seisoi ihan mun vieressä, muttei nähnyt että olin siinä. Seisoi vaikka kuinka kauan ihmettelemässä ennen kuin päätti juosta takaisin tulosuuntaan ja samalla hetkellä sai varmaan hajun musta ja riemastui suuresti kun en ollutkaan jättänyt sitä yksin metsään :) Piilouduin useamman kerran lenkin aikana, tai sitten vaihdoin yllättäen kulkusuuntaa. Lopuksi Vimps alkoi tekemään hassuja pistoja joka suuntaan täysiä laukaten :D Täysiä tonne, ei ketään...täysiä tohon suuntaan, ei täälläkään, täysiä sinne, JEEEE täällä!! :) En tiedä alkoiko se kuitenkaan sen suuremmin huolehtimaan että pysytään yhdessä, mutta ainakin sille tuli vähän huoli että mihis se tyyppi oikein hävisi.

Terveissi Turust!

Tai no jotain sen suuntaista ;) Tänään startattiin auto kohti Turkua heti aamusella ja Vimps pääsi treffaamaan 11 viikkoista lancashire heelerin pentu Lissua. Ja voi hyvänen aika että se oli pieni! Viivi näytti sen rinnalta aivan valtavalta ja mä kun olin ajatellut että ne pääsee vähän kirmailemaan keskenään. No juu ei. Mutta ihan älyttömän hienosti ne sitten lopulta temusivat kun yhteinen sävel löytyi. Viivi oli tosi asiallinen ja malttoi olla runnomatta pientä. Ja se pieni pirulainen oli kerrassaan sitkeä. Se olisi ihan varmasti jatkanut sitä rallattelut hamaan tappiin saakka, jos ei oltaisi vihelletty peliä poikki. Aivan valloittava tapaus :) Melkoisen täpäkkä tapaus, voisi sanoa.

Viivi tipautti muuten kylässä ollessaan jälleen yhden hampaistaan. Alakulmurit taitaa olla ainoat jotka ei oo vielä vaihtuneet. Ylhäältä oli molemmat kulmurit jääneet Terhin huomaan, ovat tainneet Unnan kanssa sen verran hammastella :D Tällä kertaa hoidosta ei palattu naama ruvella, vaan hampaattomana ;)

Viivi on oppinut tuoleille ja sohvalle hyppäämisen jalon taidon....ounou! Eilen aamulla se toljotti mua olohuoneen sohvalla kun nousin sängystä. Ja illalla se oli muutaman kerran meidän nojatuolissa somasti käpertyneenä. Jopa niin, että Atte istui viereisellä sohvalla eikä huomannut mitään kun pentu oli hiipparoinut viereen rikollisin aikein. Vasta kun Viivi hyppäsi alas, alkoi Atella raksuttaa että hetkinen... :D Mokoma lurjus. Ja kun vikalla kerralla sitten toruttiin että ei saa noin tehdä niin katsoi vähän sen näkösenä että mitäs siinä valitatte, oonhan mä ennenkin tossa saanut makoilla! Hyppää muuten nykyään autoonkin ihan itse, siitä on siis tullut iso koira :)

Pistetääs muutama kuva päivän touhuista, vaikka en oikein päässyt sinuiksi kameran asetusten kanssa...

"moi, mä oon Viivi", "heippa, mä oon Lissu"

Pientä kokoeroa havaittavissa

Viivi syö Lissun pään :D

Labradori pulassa!!

Mä nään että sä oot siellä sohvan alla!

Lizzie Bennet

Ja lopuksi vielä loppukevennys eli team täystuho lenkille lähdössä :)

Vimps osaa ja oivaltaa

Tuosta tulisi kyllä mainio tokokoira. Huomaakohan kukaan jos en palautakaan sitä koululle?  Kaikkiin jo opeteltuihin liikkeisiin oli tullut rutkasti nopeutta ja varmuutta. Lisäksi kun maahanmeno oli nyt niin mallillaan niin aloin opettamaan paikallamakuuta. Ja olipas se helppoa :) Ensin piti vaan saada napero hoksaamaan ettei sieltä maasta nousta omin lupineen ja sittenhän se tönötti siellä kiltisti kun palkkailin sitä sinne tassujen väliin. Ei ollut mikään kiire minnekään. No ei kai, jos ruokaa kannetaan nenän eteen ;)

Tänään oon muutenkin (taas) ihmetellyt miten pentukoira voi olla noin kiltti ja tottelevainen. Se vaan jaksaa hämmästyttää joka päivä. Kyllä sitten on taas paluu maan pinnalle kun sitä omaa seuraavaa harrastuskoiraa alkaa kasvattamaan, kun tällaiseen helmeen on tottunut.

Tänään se sitäpaitsi nukkui melkein kymmeneen! Itse toki heräsin seiskan aikaan niinkuin aina pennun tulon jälkeen ja ihmettelin eikö Viivi meinaa ruoka-aikaan herätä. No ei se herännyt vaan kuorsaus vaan kuului omalta pediltä. Mikäs siinä...jospa sekin oppis talon tavoille että lomalla ja viikonloppuisin nukutaan pitkään.

Huomenna mennään Turkuun treffaamaan kaveria, jolle tuli n. viikko sitten lancashire heelerin pentu Ruotsista. Saas nähdä miten Vimpula osaa leikkiä kun vastassa onkin ensimmäistä kertaa pienempi kaveri :)

Kotona taas

Mökkiloma loppui ja kotiin oli palattava eilen. Viiviä oli kyllä ikävä, mutta olin ihan tyytyväinen ettei se ollut mukana. Helpotti huomattavasti ettei tarvinnut koko ajan vahdata pennun menemisiä :) Ja vielä kun tiesi että Terhin luona se viihtyy ja on kuin kotonaan niin ei tarvinnut murehtia. Terhin mukaan se käyttäytyi koko viikon kiltisti ja oli tosi söpö koko ajan. Ei kai se muutakaan osaa. Eikä se ilmeisesti mitään tuhonnutkaan, poikien legoja se oli ylpeänä kanniskellut pitkin kämpää. Terhin mieskin on tainnut Vimpsiin tykästyä kovasti ;) On se vähän sellainen miestenhurmaaja, että vähän koiravastaisemmatkin tyypit alkavat sille lepertelemään :D

Kovasti se on kasvanut kun ei ole hetkeen nähnyt. Naama on ihan erinäköinen ja jalkaa on tullut lisää. Ei ehkä mikään kaunein kukkanen juuri tässä vaiheessa...sellainen solakka silakka se on edelleen. Painoa oli eilisen punnauksen mukaan 14,5 kg. Silmätippoja laitetaan vielä tämän päivän ajan ja sitten loppuu sekin homma. Keskiviikon tarkistuksessa oikeassa silmässä oli ollut vielä rakkulaa, mutta parempaa päin. Seuraavan lääkekuurin aikana on ehkä taas Terhin hoitovuoro :D Toivotaan tosin että seuraava tule vielä pitkään aikaan.

Aamulla oli mukava herätä, kun pentu läiskäisi ison tassunsa suoraan naamaan, auts! Mukava elää taas pentuelämää ;)

Kohta mennään

Nimittäin moikkaamaan Terhiä, Unnaa ja Sallaa, sekä muuta poppoota. Saattaa taas tulla pieni ikävä ja jos jo viikoksi hoitoon jättäminen kirpaisee niin voi vain kuvitella miten sitten kun se lopullinen ero koittaa.

Vimpsin perjantaipaino 13,8 kg. Palataan asiaan viikon päästä!

Ukkosta ilmassa

Tänään koettiin Viivin ensimmäinen ukkonen. Ei mikään hurja ukkonen, mutta jyrisi kuitenkin ihan kunnolla. Viivi ei tainnut moista edes huomata ja onhan sillä pari roolimallia joista taas katsoa mallia jos vähän huolestuttaisi. Mut hyvin meni. Nämä on aina vähän sellaisia, että ei voi koskaan tietää miten koira reagoi. Voi tulla ylläreitäkin, mut onneks nyt ei tullut. Kai se pitäs Vimpsin kanssa kokeilla ampumistakin joskus treenien yhteydessä.

Treeneistä puheenollen, tänään otettiin taas lyhyt treenisessio kotona ja on se jo taitava :) Maahanmenoon oli tullut huimasti lisää vauhtia ja on nyt oikein hyvä! Pientä epävarmuutta sen kanssa aina välillä, eli treenataan tätä vielä hetki ennen kuin vaikeutetaan. Ihanaa, että on pentu jonka kanssa treenata ja saa tehdä kaikki hommat alusta asti sen kanssa! Tässä ihan innostuu sen kanssa vääntämään. Mikäs siinä, jos etenee vauhdilla niin ehkä sen kanssa ensi kesänä ehtis pari tokokoettakin kiertämään. BH-koe taitaa tulla liian aikasin jos pääsee oppaaksi. Käyttäytymiskokeessa on niin pirun pitkät seuraamiset ja paikallaolo, että riippuu kovin koirasta onko siitä siihen vielä kovin nuorena. Mutta ainakin me treenaillaan kaikkea, aina se on kummallekin uutta oppia eikä siitä mitään haittakaan tulevalle oppaalle ole. Joskaan ei mitenkään hyötyäkään, muuten kuin sen suhteen että koira on todennäköisesti helpommin hallittavissa ja kuuliainen. Mutta sitä se voi olla ilman toko ja PK-hömpötyksiäkin. Nämä on ihan meidän omaksi iloksi eikä hoitoperheiltä tällaista treenailua todellakaan edellytetä.

Huomenna iltasella viedään Viivi Terhin hellään huomaan ja blogi hiljenee viikoksi.

Rakkuloita silmässä

Vimpsin silmät ovat viime aikoina kovasti rähmineet, joten mainitsin asiasta eläinlääkärille kun käytiin tänään hakemassa rabiesrokotus. Niinhän sieltä alaluomista löytyi rakkuloita, jotka moista vaivaa aiheuttavat. Ei mikään ihmeellinen juttu nuorelle koiralle, mutta inhottava vaiva kuitenkin. Nyt sitten hoitona ensin silmätippoja ja jos ei niillä saada apua niin järeämmät aseet käyttöön. Tippoja pitääkin laittaa silmään viisi kertaa päivässä...ajattelin ensin että näinköhän siitä tippojen laitosta mitään tulee, mut hienosti antaa laittaa molempiin silmiin. Toivotaan että jatkossakin menee noin helpolla :)

Mutta joo, toivotaan että rakkulat katoavat tällä hoidolla ja nyt on kaikki rokotuksetkin kunnossa. Aloin oikein miettimään niitä ihmisiä jotka odottavat rokotusten olevan kunnossa, ennen kuin vievät pentua suureen maailmaan. Melkosen pitkällä ollaan jo tässä vaiheessa kehityksen kannalta ja aika isoja juttuja jäisi kokematta jos kaikki sinne saakka odottelisivat. Toki itsekin katson tarkkaan etten anna ventovieraiden koirien kanssa seurustella tai vie koirapuistoon (en kyllä vie ikinä muulloinkaan), mutta muuten en asiaa pahemmin edes mieti. Nyt meille aukeavat pienen varoajan jälkeen ovet vaikkapa mätsäreihin! Ajattelin Vimpsin sellaiseen raahata jossain sopivassa välissä ihan vaan kokemuksia saamaan. Samalla kai sitä vois osallistuakin jos paikan päälle raahaudutaan :) Viivihän tietenkin kerää pokaalit kotiin kaikella kauneudellaan ja asiallisella käyttäytymisellään. Niitä voidaan sitten kennelpäällikkö Vesalle esitellä, kun Vesa kehaisi tänään kuinka ne A-pennut on niin kauniita kun puhuttiin Viivin kasvusta. Minä sitten siihen, että meinaatko että Viivi ei oo kaunis, niin Vesa totesi että kyllä siitäkin varmaan ihan kaunis tulee. Siis MITÄ!!?? Se on nyt jo kaunis!! Ehkä maailman kaunein :D Vesa ei vaan tajuu.

Lisäänkin tänne metsälenkin kuvasatoa tältä päivältä. Todistusaineistoa siitä miten kaunis prinsessa Viivi on :p

Uusi isojen tyttöjen panta kaivettiin tänään kaapista

Aurinkokin pilkisti

Söpis <3

Viivi ja Viivin kaverit. Pidän tästä kuvasta niiiin paljon :)

Vähän sivuprofiiliakin

Kepit maistuu...

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella...

...tai jotain. Taas löytyi pieni labbisneiti väärältä puolelta aitaa marjapuskista. Olivat hetken ulkona keskenään ja yhtäkkiä Atte huomasi että Viivi on lähtenyt lätkimään. Whaaat? Mitään hajua ei ole mistä se tällä kertaa pääsi livahtamaan. Epäilen ettei sentään hypännyt ole, sen verran vielä on korkea aita penskalle. Toisaalta epäilen olisiko se alikaan mahtunut. Naapurin mäyräkoira tulee kyllä ali ihan säännöllisesti meidän puolelle ja tänään tuli juuri tuosta reunimmaisen aidan ali, eli ei omalta pihaltaan vaan metsän puolelta. Joten siellä sitä on ainakin mäyräkoiran mentävä väylä...ehkä siis labbispennunkin!? Siinä sitten yritettiin josko karkaisi uudelleenkin kun oli itsekseen ulkona. Taisi vaan nokkelana pentuna huomata kaksi nenää ikkunassa ja oli oikein mallikoira leikkiessään sievästi itseksensä :D Tässähän joutuu siis vahtimaan tarkemmin niiden ulkoilua. Paljon hauskempaa kun voisi vaan pitää ovea auki ja antaa koirien olla missä lystäävät. Jospa kuitenkin ainakin hetken vähän tarkemmin seuraisi ja aina parasta jos saisi Viivin kiinni pahoista aikeistaan.

Tänään ehdittiin käydä treeneissäkin Myytin ja Viivin kanssa. Ja kas kummaa, on tainnut Viivi syttyä treenaamiselle. Huusi nimittäin suoraa huutoa autossa kun oli Myytin vuoro tottistella. "MINÄMINÄMINÄ myös, miksi labradorit ei saa treenata, nyt HETI!". Jessus, oli siinä yritystä pienellä. Ja kun pääsi hommiin niin keskittyi ihan kympillä muhun (no niihin nameihin ehkä) ja yhtään ei häirinnyt muut koirat joita ympärillä treenasi. Seuraaminen on jo edistynyt johonkin suuntaan, sivulle tulossa apuja on jo voinut vähentää. Maahanmenokin alkaa sujumaan ilman minkäänmoisia apuja myös häiriössä. Odottaminen paikallaan on jo ihan pro-tasoa! Hitaasti mutta varmasti siis. Ehkä siitä voisi tulla hyvä tokokoirakin jos opaskoiran ura ei tärppää :) Ei se mikään ruudinkeksijä ole ja toistoja tarvitaan tsiljoona enemmän ku Myytin kanssa aikanaan, mutta meillähän ei ole kiire mihinkään. Jos se nyt ennen vuoden ikää osaisi perusjutut :D

Juhlat juhlittu

Eilen oli tupa täynnä porukkaa ja pennulla riitti ihmettelemistä. Paljon oli rapsuttajia ja ihastelijoita. Sitkeästi Viivi jaksoikin seurustella ja hauskuuttaa juhlakansaa, kunnes jossain vaiheessa iltaa se löytyi naulakon alta vetämässä sikeitä :) Hyvin se kyllä käyttäytyi koko illan ja kovasti kyseltiin sen tulevasta urasta. Kun vieraat lähtivät baariin jatkamaan iltaa, alkoi kerrassaan komea kuorsaus kuulumaan ja pentu veti sikeitä lopulta yhteen saakka päivällä ennen kuin lopullisesti heräsi. Toki pissalla ja syömässä käytiin välillä mut sit taas uni jatkui.

Tänään illalla ollaankin sitten tottisteltu ja täytyy kyllä sanoa että kelpien kouluttamisen jälkeen tuntuu niiiiin hitaalta tämä labbiksen kanssa treenaaminen. Viivi kun on luonteeltaan vielä melkoisen verkkainen, niin vähän uuden edessä tässä ollaan taas. Ei sillä, se tekee kyllä todella innoissaan ja palkkautuu erinomaisesti namilla. Motivaatio on siis kunnossa, mutta homma etenee varsin rauhalliseen tahtiin :) Viivin vahvuuksia on kyllä hyvä paikallaolo. Sitä ollaan treenattu vasta istuen, mutta tosi hyvin se malttaa paikallaan olla vaikka menen jo vähän kauemmaskin.

Pientä askartelua

Yöllä oli pieni labradori askarrellut kuntopyörän kimpussa. Paljonkohan niihin mahtaa uudet polkimet maksaa? :D Aamulla se vielä jatkoi uurastustaan ja pääsin kertomaan sille ettei se ole ihan toivottua käytöstä. Siinä se sitten taas katsoi mua pienillä silmillään oikein söpösti...yritä nyt moista torua :) Hampaat vaihtuu, joten ilmeisesti jyrsittävä kelpaa. Pari uutta nökötintä on jo ilmaantunut ja lisää pukkaa! Ehkä se on vähän alkanut taas hampaitaan ihmisiinkin käyttää vaikka jo ajat sitten luopui moisesta. Eilen tuli Aten paitaankin reikä kun hammas tarttui kiinni :p

Tänään juhlitaan Aten synttäreitä kaveriporukalla ja odotettavissa siis jälleen kasa ihmisiä, joten rapsutuksia tiedossa Viiville ja muille karvaötököille. Mahtaa ens yönä maistua uni polkimien sijaan!

Painoa on taas kertynyt pilkulleen kilo lisää viikossa. Sitä siis kasassa jo huikeat 13,4 kg! Mydeä hirvittää, koska ihan näillä nurkilla mennään painossa ohi niin että viuhuu :) En ole sitä punnannut hetkeen mutta jotain 14 kg se taitaa olla. Myyttihän ei enää ole edes leikkitäti...taisi olla kiva painia kun pentu oli pieni mut nythän se mokoma vois vielä voittaa! Nykyään Myde keskittyy vahtimaan pihalla lelujaan ettei vaan hölmö labbis tule liian lähelle :) Kyllä ne eilen vähän temusivat, mut vähiin on jäänyt. Sen sijaan Tikrun kanssa leikit vielä jatkuu ja jopa paranee.

Karkulainen

Muutama päivä ollaan otettu vähän rauhallisemmin kun viime ajat on olleet aikamoista hulinaa. Eilen hengailtiin pihalla, tai oikeastaan koirat oli pihalla ja me Aten kanssa sisällä sillä hetkellä kun aloin ihmettelemään että missähän se pentu mahtaa olla. Huomasin että porttia oli alareunasta raotettu joten arvasin että Viivi oli lähtenyt seikkailulle. Se oli jo aamulla raivannut tiensä vapauteen ja löytyi mun kasvimaaltani nuuskimasta. Nyt ei kuitenkaan näkynyt mustaa kuonoa missään ja aikamme saatiin sitä huhuilla kunnes viimein löysin sen yllättävän kaukaa pihasta. Se riemastui suunnattomasti mut nähdessään ja tuli laukalla luokse ennen kuin ehdin edes suutani avata. Vähän ärsyttäviä tilanteita tuollaiset. Ei voi olla vihainen vaikka kuinka tekisi mieli torua että noin ei tehdä enää ikinä! Varsinkin kun toinen oli niin aidon iloinen nähdessään mut :D Noh, portti on nyt korjattu sellaiseksi että pitäisi yhden labradorinkin pysyä pihamaalla. Seuraavaksi se meneekin sitten varmaan yli, koska korkeuttahan meidän aidalla ei ole juuri mitään. Omat koirat ei aitoja tarvitse kuin kertomaan että tästä ei mennä pidemmälle, eikä välttämättä siihenkään...ne pysyy kyllä.

Tänään käytiin Aten kanssa päiväreissussa Tallinnassa ja koirat menivät vakkari hoitopaikkaansa eli mun vanhemmilleni. Viivi oli nyt joukossa ensimmäistä kertaa ja hienosti oli mennyt :) Tovin Viivi olisi kuulemma syönyt kaiken mahdollisen sekä ulkona että sisällä. Pidemmille hoitojaksoille Viivi saa mennä Terhille tai jos Terhille ei sovi niin sitten tarhalle. Kaksi koiraa on äidille ja Eerolle ihan riittävä määrä kaitsettavaa.

Suomenlinnassa

Ensimmäisen varsinaisen lomapäivän kunniaksi otettiin pentu matkaan ja suunnattiin Suomenlinnaan Aten kanssa. Lauttamatka meni mukavasti, Viivi makoili rauhassa mun jaloissa. Portaita se ei uskaltanut kiivetä, mut ne nyt näyttikin jo siltä ettei siitä kunnolla pieni koira edes pääse joten nappasin Viivin syliin jo alkumetreillä. Suokissa käveltiin ympäriinsä maisemia ihastelemassa. Lämmintä oli, vaikka tuuli oli kova. Tällä reissulla tuli varmistuttua siitä että nyt tuo koira on siinä iässä että se vetoaa ihmisiin ja joka toinen vastaantulija kysyy saako sitä rapsuttaa ja se toinen puolisko ihailee ääneen että voi miten söpö! Tällä reissulla oli myös oikein fiksuja lapsia joiden annoin myös Viiviä rapsuttaa kun osasivat kohteliaasti kysyä luvan ensin äidiltään ja sitten multa :) Viivi on loppujenlopuksi aika välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan. Jotkut se moikkaa iloisesti mut osan kohdalla se tänäänkin vaan jatkoi aiempia puuhailujaan.

Käytiin nopsasti kotona kääntymässä ja napattiin Tikru ja Myytti kyytiin ja lähdettiin kakkukahveille mun vanhempien luokse, jossa olikin paaaaljon ihmisiä. Viiviä väsytti ja kovasti kaikki ihmettelivät että siinäpä on kiltti ja rauhallinen pentu! No kai nyt, kun se oli ihan sippi koko päivän puuhasteltuaan. Niinpä se sitten vetelikin sikeitä lähes koko ajan ja näki jänniä uniakin sätkimisestä päätellen :)

Kuviakin reissusta on, mut lisäilen ne myöhemmin kun saan ne Aten puhelimesta! Jos ne nyt on edes julkaisukelpoisia. Hauska päivä oli, näitä lisää!

Uimakausi korkattu...

..ja samalla Viivin uintiura ylipäätään :) Ei se kyllä vapaaehtoisesti veteen mennyt, mutta mulla ei ole tapana koiriani pahemmin houkutella mihinkään. Niinpä Viivirukkakin joutui uimaan vaikkei ehkä olisi halunnutkaan. Eikä sille mikään hinku asiasta syttynyt, joskaan ei se pahaksikaan pannut. Ui kiltisti ja rauhallisesti sen mitä oli uitava rantaan päästäkseen. Hyvä tyyli sillä oli, ei hätäillyt tai roiskinut ollenkaan. Noh, oliskos sitä Viiviltä muuta voinut edes odottaa....

Ensin seurataan kun Myytti näyttää esimerkkiä

No okei, pieni alkuhoukuttelu sallitaan ;)

Mut sit mennään eikä meinata!

Hyvin ui :)

Tjaa, enpä tiedä oliko se hauskaa...

 Meidän viereen tuli porukkaa uimaan koirineen, kysyivät toki saako tulla. Viivi bongasi heti sieltä bortsujen joukosta labbiksen :D Ja pentu oli ihan loistava, vaikka häiriötä oli enemmän kuin tarpeeksi niin kutsumalla sen sai pois toisten koirienkin luota. Ja jos ei ekalla kutsulla tullut niin pieni ärähdys tehosi ja tuli iloisena ilmottautumaan.

Päivällä Viivillä oli pentuseuraa kun Sari tuli Brandy springerin kanssa lenkkeilemään meille. Pennut ovat saman ikäisin (päivän erolla :D )ja hauskan näköinen kaksikko kun olivat ihan saman kokoisiakin. Hyvät leikit oli ja kiva että löytyy muutakin pentuseuraa ku labbiksia. Löysivät myös kivan mutaojan jossa oli hauska pyöriä. Hienona tyttönä Vimpsi toki ensin juoksi vain reunoilla kun Brandy oli jo itse asiassa. Lopulta se Viivikin sinne ojaan humspahti ja pääsi kotona elämänsä ensimmäiseen suihkuun :) Toivottavati saan Sarilta jossain vaiheessa kuvia reissusta.