Tuosta tulisi kyllä mainio tokokoira. Huomaakohan kukaan jos en palautakaan sitä koululle? Kaikkiin jo opeteltuihin liikkeisiin oli tullut rutkasti nopeutta ja varmuutta. Lisäksi kun maahanmeno oli nyt niin mallillaan niin aloin opettamaan paikallamakuuta. Ja olipas se helppoa :) Ensin piti vaan saada napero hoksaamaan ettei sieltä maasta nousta omin lupineen ja sittenhän se tönötti siellä kiltisti kun palkkailin sitä sinne tassujen väliin. Ei ollut mikään kiire minnekään. No ei kai, jos ruokaa kannetaan nenän eteen ;)
Tänään oon muutenkin (taas) ihmetellyt miten pentukoira voi olla noin kiltti ja tottelevainen. Se vaan jaksaa hämmästyttää joka päivä. Kyllä sitten on taas paluu maan pinnalle kun sitä omaa seuraavaa harrastuskoiraa alkaa kasvattamaan, kun tällaiseen helmeen on tottunut.
Tänään se sitäpaitsi nukkui melkein kymmeneen! Itse toki heräsin seiskan aikaan niinkuin aina pennun tulon jälkeen ja ihmettelin eikö Viivi meinaa ruoka-aikaan herätä. No ei se herännyt vaan kuorsaus vaan kuului omalta pediltä. Mikäs siinä...jospa sekin oppis talon tavoille että lomalla ja viikonloppuisin nukutaan pitkään.
Huomenna mennään Turkuun treffaamaan kaveria, jolle tuli n. viikko sitten lancashire heelerin pentu Ruotsista. Saas nähdä miten Vimpula osaa leikkiä kun vastassa onkin ensimmäistä kertaa pienempi kaveri :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti