Muutaman päivän teemana on ollut ihmisten kohtaaminen. Ensin sunnuntaina oltiin äitienpäivälounaalla ja siellä oli paljon ihmisiä, lapsia ja vanhuksia. Viivi sai rallatella pihalla ennen lounasta ja se viipottikin menemään niin railakkaasti että väsähti täysin lounaaseen mennessä. Laitoin sen häkkiin vetämään sikeitä ja lopulta jouduin sen sieltä herättämään että päästiin kotiin :) Jossain vaiheessa näki untakin niin, että hakkasi tassuillaan häkin seinää ja luulin sen heränneen. Ihmisiä se tervehtii aika nätisti. Ei juuri yritä hyppiä mutta aika nopeasti alkaa hampaita käyttämään jos ei jatkuvasti muistuta että ollaan nätisti.
Tänään ihmisten ihmettely jatkui pentuteorian merkeissä. Mullehan piti alunperin tulla pentu A-pentueesta jonka luovutus on nyt helatorstaina. Tänään oli kyseisen pentueen teoriapläjäys koululla ja päätin mennä kuuntelemaan mitä siellä hoitoperheille kerrotaan. Ei mitään uutta ja ihmeellistä mutta kiva oli käydä sekin tilaisuus katsomassa. Ja Viivi tapasi taas läjän uusia ihmisiä ja harjoitteli rauhassa olemista. Ekan tunnin se nukkui tyytyväisenä ja toisen tunnin ei ihan niin tyytyväisenä. Pieniä pakkokeinoja joutui lopuksi harrastamaan, mutta kiitettävän arvosanan sai kyllä rauhallisuudestaan! Illalla tein sen kanssa kahdestaan metsälenkin ja isot koirat pääsivät omalle lenkilleen tuulettamaan itseään pentutoilailuilta. Lenkillä Vimpsis jolkotteli mukavasti matkassa ja tuli sukkana luokse kun kutsuin. Ensimmäisen kerran pääsin myös vähän säikäyttämään sitä kun se jolkotteli vähän edellä ja polku kääntyikin oikealle. Käännyin puhumatta pennulle mitään ja Viivi huomasi äkkiä että nyt joku puuttuu. Säikähti aika sopivan oloisesti luulisin. Hetken aikaa seisoi lamaantuneena paikallaan ja tähyili tulosuuntaan. Sitten bongasi mut sivussa puun takana ja helpottui silminnähden ja juoksi luokse. Eiköhän se vähitellen opi että saa itse pitää huolen että pysyy matkassa eikä toisin päin.
Ensimmäise tuhonkin se onnistui järjestämään sunnuntaiaamuna. Pureskeli alkuun puruluutaan, mutta jossain vaiheessa luu olikin vaihtunut antennipiuhaan ;) Hupsista, onneksi kaapissa oli uusi niin ei jäänyt lätkämatsi katsomatta!
Noin muuten...luoksetulo on mallillaan ja oikeastaan nyt ihan superhyvä. Nyt vaan ylläpidetään sitä ja odotellaan seuraavaa hetkeä kun korvat katoaa. Istuminen toimii jo ilman apuja, maahanmenossa on ideaa namin avustuksella ja ruokakipon edessä maltetaan jo kivasti odottaa itse, eikä mun tarvitse blokkailla sitä kaikilla vapailla ruumiinosillani :D Tänään muutama sivulle tuleminen namin avulla. Tavaroiden tuomista treenattiin eilen ja se tulee ihan luonnostaan. Pari yötä on nyt mennyt ilman pissoja ja tänään aamulla oli ensimmäinen kerta kun selkeästi pyysi ulos isommalle hädälle. Ei vaan oikein osannut ilmaista asiaa ymmärrettävästi ja siksi vahinko meinasi päästä käymään. Onneksi tajusin viime hetkellä ja sain kopattua pennun kainaloon...
Hyvin menee siis tällä hetkellä ja huomenna suunnitelmissa ehkäpä reissu Hakaniemeen ihmettelemään uusia asioita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti