Alkufiiliksiä

Ajatus opaspennun ottamisesta on ollut mielessä siitä lähtien kun aloitin työt vuosi sitten opaskoirankouluttajana. Viimeinen niitti asialle oli lopulta uuden hoitoperhesysteemin kehittäminen. Tuntuu luonnolliselta kasvattaa itsekin pentu, kun työssäni joudun neuvomaan muita hoitoperheitä pennun kasvattamisessa.

Olen tähän mennessä kasvattanut ainoastaan kaksi koiraa, beauceronin ja australiankelpien ja nuorempikin koiristani täyttää kesäkuussa kuusi vuotta. Pentupuuhat kaipaavat siis selkeästi päivitystä. Aika on kullannut muistot, vaikka kyllä ne pahimmat kommellukset ovat mieleen jääneet ihan pysyvästi :) Ensimmäisen koiran kanssa sitä oli jotenkin huoleton, kun ei vielä tiennyt mitä ongelmia matkan varrella voi tulla. Toisen koiran kanssa luulikin jo tietävänsä jotain ja joutui toteamaan, ettei se nyt ihan niinkään ollut. Jokaisen koiran kanssa on ne omat hankaluutensa ja kompastuskivet joiden kanssa joutuu painimaan. Ihan varmasti myös Viivin kanssa.

Pakko myöntää että paineet on kovat :D Pitäisi tässä nyt kai jo jotain osatakin kun työkseenkin ihan koiria kouluttaa. Omat odotukset ovat korkealla, ihan varmasti myös monen sivusta seuraajan. Saa nähdä miten tässä käy, joudunko häpeäkseni myöntämään että pennusta kasvoikin vallaton riiviö vailla minkäänlaisia tapoja! Mutta sen voin jo sanoa, että koirankouluttajana olen ehtinyt vasta raapaisemaan vähän pintaa ja hirvittää ajatellakin kuinka paljon sitä opittavaa vielä on. Onnekseni voin kuitenkin todeta päässeeni ainakin sen vaiheen yli, että kuvittelisin muka osaavani jotain ;)

Innolla haasteen pariin siis. Tuossa tuo karvamato tuhisee jalkojen juuressa, eikä arvaakaan kuinka paljon ajattelin imeä tästä yhteisestä vuodesta kokemusta ja oppia. Toivottavasti pystyn tarjoamaan sille riittävästi kokemuksia ja oppia, jotta siitä kasvaisi reipas opaskoiran alku. Vaikka tiedän että Viivistä luopuminen aikanaan on todellakin järjettömän vaikeaa, niin mitään muuta en toivo niin kovasti, kuin että siitä vielä opas näkövammaiselle saadaan. Se on kuitenkin se tärkein syy, miksi tähän hommaan ryhdyn :)