Itis

Tänään tehtiin päiväretki Itiksen kauppakeskukseen. Lähdettiin bussilla ja vaihdettiin Helsingin rautatieasemalla metroon. Matkustus ei ollut ongelma. Suurimman osan ajasta Viivi veteli sikeitä ja katseli välillä ikkunasta ulos. Metroasemakaan ei ollut kauhistus. Itiksessä kierrettiin hetki ulkona, käveltiin ylikulkusillalla ensimmäistä kertaa ja hurmattiin ohikulkijoita. Muutamaan Viivi sai tehdä lähempää tuttavuutta ja loput ohitettiin nätisti. Pientä riekkumista välillä remmin kanssa, mutta aika nätisti pieni tallusteli mukana. Siltakaan ei pelottanut vaikka oltiin korkealla ja autoja meni alapuolella jatkuvasti.

Itiksessä suunnattiin heti kakkoskerrokseen ettei nyt ihan lauantain pahimmassa ruuhkassa tarvinnut tarpoa. Vähempikin riittää tässä vaiheessa. Ylhäällä annoin Viivin kävellä itse ja ihailtiin maisemia alakertaan. Korkeissa paikoissa ei ollut tällä kerralla pienintäkään ongelmaa. Samoin ulkona meni muutamat porrasaskelmat ylöspäin ongelmitta. Näitä täytyy treenailla ahkerasti ja seurailla ettei niiden kanssa tule ongelmia jatkossakaan. Lopuksi hengähdettiin hetki penkillä ja Viivi rauhoittua mukavasti alun haistelun ja lattian nuolemisyritysten jälkeen :) Kotimatkalla sippasi täysin metrossa ja bussimatkakin meni unessa, vaikka ihailijoita olisi sielläkin riittänyt pienelle. Kotona ruokaa vatsantäytteeksi, pienet riekkumiset ja kissan kiusaamisyritykset ja sen jälkeen on kohta tunnin nukkunut ja nähnyt unta. Mahtoi olla aika jännä päivä :)

Aamulla oli taas vähän hampaiden kiristelyä kun olisin kovasti halunnut näin lauantain kunniaksi nukkua vähän pidempään. Ja ei siinä mitään, kyllä mä voin ulkona käyttää pennun kolmen ja kuuden maissa jolloin se joka yö herättää touhutessaan, mut sitä riekkumista sitten sen kuuden jälkeen en olis välittänyt seurata :D Yritin saada sen nukkumaan huonolla menestyksellä ja lopulta laitoin sen omaan aitaukseensa jossa saa touhuta ihan rauhassa niin paljon kuin haluaa. Ei tarvitse miettiä pureeko se johtoa vai liiskaako kissaa alleen. Kasiin asti se olikin ihan hiljaa mut sitten alkoi kuulumaan vikinää. Ja sitä jatkui ja jatkui, sellaista pientä piipitystä. Odotin niin kauan että hiljeni kunnolla ja päästin sen pois. Yritin taas saada sen sängyn viereen rauhoittumaan ja onnistuinkin tällä kertaa. Ja jeee, juuri kun sain taas unen päästä kiinni niin kissa aloitti ovenkahvaan hyppimisen ja huutamisen, kun pitäisi päästä ulos. Kyllähän sekin sitten hiljeni ja sain lopulta nukuttua yhteentoista....ei sillä että mulla olisi vähän univelkaa kun kuskailen pentua yölläkin ulkona :D Nuo omat koirat onneksi vetävät sikeitä tasan niin kauan kuin minäkin...ehkäpä Viivi ottaa joskus mallia niistä :)

Touhukas ja hauska päivä takana. Loppuilta touhutaan vaan kotona ja omat koirat käytän vielä omalla lenkillään. Huomenna vuorossa äitienpäivälounas jonne aion kaikki koirat ottaa mukaan. En ole kyllä muille vieraille kertonut :D Taidan kasata Viiville pienen häkin jonne sen voi laittaa ainakin syömisen ajaksi, ettei ihan terrosisoi koko lounasta!

Ja ainiin! Viivi painoi viime lauantaina 5,9kg ja oli vähän turhankin palleroinen tullessaan. Nyt on palleroisuus pitkälti haihtunut ja painoa oli tullut puoli kiloa lisää, eli nyt painaa 6,4kg.