...ja koirilla avoimet ovet. Saavat leikkiä mielin määrin ulkona takapihalla :) Viivin tassu on kokonaan parantunut ja se on päässyt taas metsälenkeillekin mukaan. Ja kyllä se juoksee! En ymmärrä miten se pystyy painelemaan sellaista vauhtia ja hallitsemaan itsensä. Kun se nyt vaan ei ole maailman ketterin koira :D
Tämä on nyt taas tällaista blogin täytettä, mutta Viivin vankka fanijoukko alkoi jo hätistellä, kun ei päivityksiä kuulu. Kiva, että lukijoita riittää. Töissä on melkoista haipakkaa näin luovutuskurssin aikaan, niin tuppaa kaikki ylimääräinen jäämään. Illalla vaan pakolliset koirien lenkitykset ja loppuaika sohvalla raatona :) Kohta alkaa onneksi kesäloma, niin jo riittää aikaa omillekin nelijalkaisille.
Viivi on vankistunut melkoisesti viime aikoina. Välillä katson, että onpas se pulskistunut, mutta kyllä se taitaa olla ihan iän tuomaa massaa, eikä suinkaan sitä labbikselle melko tavallista läskiä :) Lihaksetkin alkavat löytyä, kiitos ahkeran metsälenkkeilyn. Hurma-pentukin toimii varsin tehokkaana personal trainerina...
Ensi viikolla Viivi pakkaa taas tavaransa ja menee viikoksi hoitoon Terhille kun itse lähden työmatkalle. Toivotaan että se osaa käyttäytyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti