Kasva isoksi ja viisaaksi, Viivi. Mahdollisimman pian, kiitos! Tänään taas koeteltiin hermoja kun teinikoira rallatteli pitkin pihaa ja vähät välitti mun huuteluistani. Sitten se muuttuukin taas söpöksi ja hurmaavaksi penskaksi heti seuraavassa hetkessä. Noh, voisihan se toki olla hirrrrviöpentu ihan koko ajan, että ehkä en valita. Välillä kyllä myönnän, että kun hoitoperheiltä tulee viestiä miten selvitä mistäkin ongelmasta pennun kanssa, tekisi mieli todeta että jos keksit ratkaisun niin kerro ihmeessä mullekin :D Kyllä voi taas nostaa hattua hoitoperheille ja etenkin niille jotka tekevät tätä vuodesta toiseen ja ovat kasvattaneet useita pentuja oppaiksi. Juuri kun saat sen teinihirviön taltutettua, se lähtee pois. Et pääse juurikaan nauttimaan siitä työn tuloksesta. Ja heti perään seuraava söpö pentu josta kasvaa teinkoira :) Ei voi kuin toivoa, että koiran onnellinen näkövammainen haltija on hoitoperheeseen yhteydessä myöhemmin, eikä suotta säästele kehusanojaan! Ja tässä en nyt suinkaan pidä itselleni ylistyspuhetta, vaikka vähän voin joskus rintaani röyhistelläkin :) Itse olen päässyt varmasti helpommalla kuin moni hoitoperhe.
Viivillä painoa tänään 23,6 kg. Sintti!
Miten huojentavaa kuulla, ettei ammattilaisenkaan käsissä teinikoira ole aina kuin enkeli. Meillä alkaa Jedin kanssa olla pahimmat ajat takana (tai ehkä se vain tuntuu siltä, kun on viikot koululla ja kotona vain viikonloput), mutta kyllä välillä vieläkin meinaa mennä hermot. Ottaa lievästi päähän myös se, että tuossa murrosiän kynnyksellä poitsu päätti, että tottelee vain huushollin ainoaa miespuolista jäsentä eli rakasta miestäni. Mun huutelut ja komennot se ottaa vastaan aika usein vähän sellaisella laiskalla 'ai onks sulla jotain asiaakin' -ilmeellä. Argh! Sanovat kyllä, että puudelit on usein yhden ihmisen koiria, mutta miksi helkkarissa se yksi ihminen en voisi olla minä? Miksi aina mies? Onko niillä joku hyvä veli -verkosto? Kysynpä vaan!:)
VastaaPoistaNo nyt on kouluttaja-Heidillä päällä projekti, jonka tarkoituksena on, että se yksi ihminen olisi Heidi. Ja jos kaikki nappiin menee, jossain vaiheessa sen yhden ihmisen pitäisi olla se näkövammainen, joka Jedin riesakseen saa. Hmm, haasteita riittää.
Iloa ja pitkiä pinnoja teinisi kanssa!
t.Vera ja poikkeuksellisesti vielä tänään kotona makoileva Jedi
:D Juu, kyllä sitä itse kukin taitaa välillä harmaita hiuksia saada näiden koirien kanssa! Mutta kyllä se vaivannäkö sitten joskus palkitaan, kun huomaa että oppi on mennyt perille ja koira toimii niinkuin pitääkin. Johan sitä kävis elämä tylsäksi jos aina menis niinkuin itse suunnittelee ;)
VastaaPoista