Lopputesti häämöttää!

Tänään se sitten päätettiin, lopputestin ajankohta. Se tulee alkamaan 8.4.2013! Jos tätä nyt lukee joku V-pennun hoitoperhe, niin infoa asiasta saatte ensi viikon aikana :)

On se vaan kamalaa. Miten aika menee niin nopeasti? Vastahan se oli sellainen pieni palleroinen joka vaelsi olohuoneessa tutustuen paikkoihin. Ja siitä kasvoi hieno pieni labradori! Maailman mahtavin Vimps. Välillä sitä toivoo että se hylättäisiin. Hiukanko itsekästä!? Seuraavassa hetkessä sitä miettii miten mahtavaa olisi jos siitä tulisi hieno opaskoira, jonka uraa pääsisi seuraamaan. Se olisi niin suuri apu käyttäjälleen, ettei sitä aina voi oikein edes käsittää. Miten paljon iloa se toisi jonkun elämään. Varmasti jopa enemmän kuin meidän elämäämme, vai onkohan se mahdollista ;) Sitten sitä miettii sitäkin mahdollisuutta että se jäisi koululle jalostusnartuksi. V-pentueesta sellainen voitaisiin jättääkin, mutta se edellyttää että koko pentue on suhteellisen tasaisesti hyvä luonteeltaan ja kaikki ovat terveitä. Ja tietenkin se edellyttää myös sitä että Vimps on itsessään luonteeltaan ja terveydeltään priimaa :) Noh, tässähän sitä riittää jännitettävää. Ehdottomasti toivon että Vimpsiä ei missään tapauksessa hylätä. Ja parasta olisi jos se sattuisikin jäämään äippäkoiraksi, niin maailmaan saataisiin paaaaaljon lisää pieniä Vimpsejä! Mutta ihme ja kumma, siitä en päätä minä. Tietänette mikä siinä tapauksessa olisi lopputulos :D Se valinta ei ainakaan perustuisi järkeen, vaan tunteeseen...

Mutta mitä sitten tapahtuu lopputestissä? Paljon kävelyä kaupungilla muutaman eri kouluttajan kanssa. Siellä katsotaan miten koira suhtautuu mm. ihmisiin, koiriin, korkeisiin paikkoihin, portaisiin, erilaisiin pintoihin ja liikenteeseen. Seurataan stressaako se joissain tilanteissa, miten se käyttäytyy esim. ostoskeskuksessa, säikkyykö ihmisvilinässä tai pelkääkö ääniä. Haisteleeko se tauotta ja napsii maasta kaiken minkä löytää. Kaikista havainnoista pidetään kirjaa ja lopuksi kaikki lenkit vedetään yhteen ja annetaan kokonaisarvio koirasta. Se voi olla muuten luonteeltaan erinomainen, mutta koko homma voi kaatua yhteen puuttelliseen osa-alueeseen. Koira voi esimerkiksi pelätä portaissa. Muuta ei sitten tarvitakaan, koska luonnollisesti portaissa kulkeminen on opaskoiralle ihan arkipäivää.

Lisäksi koirille tehdään se sama sisätesti kuin ollaan tehty jo muutan kerran aikaisemminkin ja koirat passitetaan lonkka- ja kyynärkuviin sekä silmäpeilaukseen. Jos kaikki osa-alueet menevät nappiin, päätyy koira koulutukseen joko samantien tai mahdollisesti myöhemmin jos sillä hetkellä koulutusryhmät sattuvat olemaan täynnä. Jos koirassa on pieniä puutteita joiden voidaan olettaa paranevan ajan kanssa, tai se on vielä kovin pentumainen, koira voidaan myös passittaa hetkeksi takaisin hoitoperheeseen kasvamaan. Jos taas ei uskota ajan tai koulutuksen auttavan, tai koiran terveys ei ole riittävä voi hoitoperhe lunastaa koiran itselleen halutessaan (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Yleensä testeissä hylättävät koirat ovat kelpoja kotikoiria, eli varmasti tuovat iloa uusille omistajilleen vaikka opaskoiran ura meneekin sivusuun.

Se testeistä :) Tänään me treffaattiin Vanja-siskoa. Kyllä taas riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vanja oli vähän mennyt korkeudessa ohi ja sillä oli hieman sileämpi turkki ja hoitoperheen sanoin kapinen häntä verrattuna Viivin mahtavaan puuhkahäntään. Nyt me siis jopa erotimme ne toisistaan suht vaivattomasti. Ei tarvittu enää sirunlukijaa ;) Oli kyllä hauskaa treffailla ja vielä ehtii ennen testejä uudelleenkin!