Pimeetä puuhaa...

...ja jännitystä elämään. Pimeyteen kyllästyneenä kaivoin laatikosta otsalampun ja valjastin Tikrun ja Viivin peltolenkille. Heijastinhuivit kaulaan niin pentukaan ei ihan häviä pimeyteen. Pellolla oli ihan mukava tallustella, mutta puolivälissä kuusen alta kuului rasahdus ja luulin että lintu lähti lentoon. Vimps kuuli saman ja samalla tajusin että se mikään lintu ollut vaan rusakko! Vimps toki perään kamalaa kyytiä ja minä huusin perään minkä ääntä lähti kun ajattelin että pimeydestä sitä onkin kiva etsiskellä jos pitkäänkin puppea jahtaa tai jopa lähtee jäljestämään. Mistäs sitä labradorista tietää miten sitkeesti se jaksaa perään mennä kun ei ole tällaista vielä eteen tullut. Vaan mitä tekee pikkumusta. Kääntyy kymmenen metrin jälkeen rusakon perästä ja tulee luo. Sai muuten jonkin verran kehuja ja nameja :D