Tänään pääsi sellainen salainen pieni poru kun ajattelin että tuosta pienestä kultakimpaleesta jotuu ehkä joskus luopumaan. Eikä siihen enää niin kauaa ole. Jos mä vaan pitäisin sen täällä meillä pusuteltavana ja halittavana, hemmoteltaisiin se pilalle ja paijattaisiin se samettista turpaa päivät pitkät. No, on sillä ainakin ollut tarkoituksensa miksi se meille tupsahti. Se on opettanut mulle millainen koiran kuuluu olla kun sillä on kaikki palikat kohdallaan. Ehkä se vielä opettaa luopumisenkin paremman asian hyväksi. Se on luotu jotain muuta tärkeämpää tarkoitusta varten, ei vain sulostuttamaan meidän elämäämme. Eikä tätä pidä ajatella nyt. Se on joka tapauksessa ihan mahdotonta että jatkuvasti muistaisi ettei se ole täällä kuin sen yhden aivan liian lyhyen vuoden :)
Maailman paras Vimps <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti