Pentutreffit

Tänään oli V- ja U-pentujen treffit koululla. Vimman hoitoperhe järjesti moisen tapahtuman, eli kyseessä oli ihan ylimääräinen treffipäivä. Paikalla oli yhteensä yhdeksän pentua ja vilinää riitti. Tosi kiva oli nähdä hoitoperheitä ja pennut painoivat menemään sekä sisällä että ulkona sata lasissa. Hyvin tulivat toimeen kahdeksan 8kk:n ikäistä narttua ja yksi uros, jolla olikin kissanpäivät tyttöjen kanssa ;) Päivän päätteksi pesin Viivin ennen kotiinlähtöä, koska se oli taas tykännyt kieriä pinon alimmaisena. Hyvin antoi pestä, ei jaksanut yhtään temppuilla :) Toivotaan että viikolla tulee pakkasta niinkuin ovat luvanneet niin pysyykin puhtaana. Nyt on niin ällöttävä kurakeli ollut jo monta viikkoa että kämppäkin näyttää ihan kamalalta.

Painoa oli nyt 22,6 kg eli vähän vähemmän kuin viime punnituksessa. Olen vähän muuttanut sen ruokavaliota josko auttaisi siihen kakan syöntiin. Mielenkiinnolla odotan tapahtuuko sen suhteen mitään vai jatkuuko himoitseminen edelleen. Nyt ollaan vasta pari päivää menty näin, että vielä ei osaa sanoa mitään suuntaan tai toiseen.

Kurssielämää

Viivi on kulkenut koko viikon mun matkassa Iiriksessä järjestettävällä yhteistoimintakurssilla, jossa siis parhaillaan luovutan kouluttamaani koiraaa uudelle käyttäjälleen. Oltiin siellä ma-ti välinen yökin ja Viivi oli vähän hukassa, että missäs täällä kuuluu oikein nukkua. Alkuviikon se myös jäi vähän vinkumaan kun jäi päivystyshuoneeseen yksin, mutta tänään oli jo ihan hiljaista. Kotona kyllä maittaa uni...ei se taida malttaa siellä ihan vielä kunnolla rentoutua.

Maanantai-iltana tein sen kanssa Iiriksessä ensimmäisen lenkin valjaissa. Meni pätkiä ihan tosi hienosti mutta haistelua oli jonkin verran ja pensaasta olisi pitänyt napsia herkkuja :) Kiva veto sillä oli koko ajan valjaissa.

Kurssikin etenee mainiosti ja jatkuu käyttäjän kotipaikkakunnalla seuraavat kolme viikkoa. Vimps taitaa jäädä silloin koululle päivähoitoon :)

Jos vaan ei antais sitä pois?

Tänään pääsi sellainen salainen pieni poru kun ajattelin että tuosta pienestä kultakimpaleesta jotuu ehkä joskus luopumaan. Eikä siihen enää niin kauaa ole. Jos mä vaan pitäisin sen täällä meillä pusuteltavana ja halittavana, hemmoteltaisiin se pilalle ja paijattaisiin se samettista turpaa päivät pitkät. No, on sillä ainakin ollut tarkoituksensa miksi se meille tupsahti. Se on opettanut mulle millainen koiran kuuluu olla kun sillä on kaikki palikat kohdallaan. Ehkä se vielä opettaa luopumisenkin paremman asian hyväksi. Se on luotu jotain muuta tärkeämpää tarkoitusta varten, ei vain sulostuttamaan meidän elämäämme. Eikä tätä pidä ajatella nyt. Se on joka tapauksessa ihan mahdotonta että jatkuvasti muistaisi ettei se ole täällä kuin sen yhden aivan liian lyhyen vuoden :)
Maailman paras Vimps <3

Kuulumisia

No eipä niitä kyllä oikein edes ole. Ihan normaalijuttuja vaan :)

Tänään se pääsi sulattelemaan Vikin ylimääräisiä kylkimakkaroita leikin merkeissä ja taisivat temmeltää ihan urakalla kun nyt ei edes pää nouse vaikka mitä tekisi sen vieressä. Viiville vaaka näytti 22,8 kg, oli muuten täsmälleen sama kuin Vanjalla joka myös oli tarhalla hoidossa. Sitähän me Vanjan hoitoperheen kanssa manattiin kun ovat niin samannäköisiä- ja kokoisia.. :)

Pimeetä puuhaa...

...ja jännitystä elämään. Pimeyteen kyllästyneenä kaivoin laatikosta otsalampun ja valjastin Tikrun ja Viivin peltolenkille. Heijastinhuivit kaulaan niin pentukaan ei ihan häviä pimeyteen. Pellolla oli ihan mukava tallustella, mutta puolivälissä kuusen alta kuului rasahdus ja luulin että lintu lähti lentoon. Vimps kuuli saman ja samalla tajusin että se mikään lintu ollut vaan rusakko! Vimps toki perään kamalaa kyytiä ja minä huusin perään minkä ääntä lähti kun ajattelin että pimeydestä sitä onkin kiva etsiskellä jos pitkäänkin puppea jahtaa tai jopa lähtee jäljestämään. Mistäs sitä labradorista tietää miten sitkeesti se jaksaa perään mennä kun ei ole tällaista vielä eteen tullut. Vaan mitä tekee pikkumusta. Kääntyy kymmenen metrin jälkeen rusakon perästä ja tulee luo. Sai muuten jonkin verran kehuja ja nameja :D

Lumihepuleita

Tänään on ollut jonkin verran lunta maassa ja lenkillä piti tempasta parit hepulit. Nenä lumeen ja pukkihyppelyä :D On se hauskaa kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Aamulla Atten päästi Vimpsin takapihalle pikapissalle niin pentu katseli hämillään terassilla että mitäs tää on ja pissasi niille sijoilleen...hölmö.

Vimpsille on myös kakka maistunut edelleen ja kokeilen nyt josko Keepers Mix tehoaisi. Jos ei niin mietitään jotain muuta. Koko aikaa ei jaksais vahtia sen menemisiä niin tarkasti. Tuppaa nimittäin oikein jonottamaan herkkuateriaa jos joku on tarpeillaan, nam!

Painoa eilen 22,4 kg :)

Jännää!

Vimps pääsi tänään ensimmäistä kertaa ruokaostoksille. Oli muuten jännää! Harvoin olen Vimpsin nähnyt yhtä totisena tyttönä. Kaikki olisi pitänyt saada lattialta suuhun, joten tässä ainakin treenattavaa ja paljon. Oli se muutenkin vähän rasittava ostosseuralainen, mut ehkä se siitä vielä kunhan tottuu ja kasvaa :D Ja siis apua, siellä oli lehmä kaupassa! Kerrassaan uskomatonta pienen labradorin mielestä. Se pöhkäsi hetken aikaa iiisolle lehmäpatsaalle kunnes varmuuden vuoksi nosti vielä vähän suuremman äläkän. On sillä melko kumea haukku...en tosin tiedä olisinko halunnut kuulla sen juuri Citymarketissa ;) Käytiin lehmää uudestaankin moikkaamassa ja nyt se oli vähän vähemmän epäilyttävä ja irrotti Viivistä enää varsin vaisun HAUn. No, se tulee tapaamaan lehmän varmasti vielä uudelleen niin eiköhän se jossain vaiheessa tajua että saattaa olla vähän noloa haukkua patsaalle ;) Myös vihannesosaston peili siellä korkealla aiheutti hämmästystä ja suurta riemua; joku toinenkin labbis oli raahattu kauppaan!!

Näin kouluttajan näkövinkkelistä kauppareissun loppu oli parasta antia kun Vimpsis opasti mut ihan heittämällä samoille portaille joista tultiin sisällekin. Ja oli kovin tyytyväinen itseensä selvittyään koettelemuksesta hengissä. Selvää opaskoira-ainesta <3

Mistä toi kaikki energia tulee?

Voin myöntää että tällä hetkellä aika kaukaisia ovat ajatukset etten halua Viivistä luopua. Voisiko joku hakea sen vaikka nyt heti? :D No okei, ei nyt ehkä ihan oikeesti mutta on tuo pikkumusta ollut koko aamun ja eilisen päivän niiiiin rasittava että hohhoijaa. Hetken se malttaa olla nätisti ja sitten se jo jahtaa kissaa, kiusaa muita koiria, juoksee pitkin kämppää crocsit suussa yms tosi hauskaa :) Mutta ehkä ei pitäis valittaa koska edelleen olen sitä mieltä että Vimps on kyllä maailman helpoin pentukoira. Ja onhan se kyllä syötävän söpö...ainakin kun se nukkuu ;)

Eilen illalla oli vieraitakin ja Vimps oli ihan kiltisti sen aikaa. Alkuun yritti hyppiä mutta kun kielsi niin antoi jopa pienen taaperon olla rauhassa eikä välittänyt pienistä tuuppimisista tai kiljumisista yhtään mitään.

Korvat kadoksissa

Oho...tänään nähtiin hassuja lenkillä. Mulla oli Myytti ja Viivi mukana metsälenkillä ja molemmat vapaana. Vimps bongasi pellolla lintuparven ja se oli menoa se. Kivat mustat lärpäkkeet Viivin päässä oli ihan pelkästään koristeena kun se paineli kynnetyllä mutapellolla tuhatta ja sataa. Pieni musta piste näkyi enää kun vihdoin sai tirpat ajettua yläilmoihin ja muisti että ai hitto, lenkkiseuralaiset jäi jonnekin. Sitten se tulla viipotti hirveetä vauhtia luokse ja vaikutti perin tyytyväiseltä itseensä. Hmps, olimme jokseenkin eri mieltä tästä asiasta. Eipä ole ennen häipynyt omille riennoilleen mutta nähtiinpähän sekin ihme sitten. Olisipa tehnyt mieli antaa tukkapöllyä moisesta ilkeilystä mutta eipä paljon voinut kun toinen niin riemukkaasti tuli sitten kuitenkin luokse. Argh. Noh, lohduttaudun ajatuksella että sentään tuli eikä lähtenyt pöllöilemään lisää.

Sen tokoilutkin oli tänään lähinnä surkuhupaisaa sähläämistä. Ei se osaa kyllä vielä yhtään mitään, ei näemmä edes mennä maahan :D Noh, saatiin me lopulta kaivettua esiin vähän sitä osaamistakin, mutta kai sitä pitäs alkaa ihan oikeesti kouluttamaankin jos meinaan joskus ehtiä kokeisiin sen kanssa. Tätä menoa saa kyllä olla menemättä :p